Ulkorakennus edistyy

Niin se vain eilinen postaus jäi välistä. Huomaa että loppukuuta kohden alkaa hieman rakoilla 😄 Tarinoidaampa nyt sitten eilisenkin edestä. Eilen oli tosiaan se Maakuntauudistuksen poliittisen ohjausryhmän järjestäytymiskokous. Kyllä tuli tuutin täydeltä asiaa, johon saa nyt iltalukemisina oikein tosissaan perehtyä.

Monille varmaan on vielä hyvin epäselvää, mitä tämä uudistus käytännössä esim. meille kannuslaisille tarkoittaa. Jossain määrin se on epäselvää vielä itse johtoryhmällekin, kun sana muutos, on niin ajankohtaista koko suunnitelmassa. Ajattelin jakaa tähän yhden hyvin havainnollistavan kuvan siitä, mitä uudistus pääpiirteittäin tarkoittaa. Paneudun aiheeseen jossain kohtaa lisää (aivan niin kuin olisin kirjoittanut näin aiemminkin, ehkä useammankin kerran) ja postaan sitten vähän tyhjentävämmin. Uskon nimittäin, että monia kuntalaisia tämä kiinnostaa.

Eli tällä hetkellä eri alojen organisaatioita on hajallaan miten sattuu. Kuten lainausmerkeissä lukee, yksinkertaisuudessaan uudistus tarkoittaa sitä, että ”Yksinkertaistetaan aluehallinnon järjestämistä (valtio, alueet, kunnat) Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen keskittäminen selkeille itsehallintoalueille.” Eli kaikki tällä hetkellä hajallaan olevat organisaatiot tulevat yhden suuren toimijan, maakunnan alle. Maakuntaa tulee hallinnoimaan maakuntavaltuusto, ja hallitus. Se mitä muita toimielimiä valtuuston sisälle syntyy, ei vielä tiedetä.

Kokous oli kaikin puolin tosi hyvin valmisteltu, kiitos siitä kuuluu todella selväsanaiselle ja hyvin asiansa osaavalle Soite muutosjohtajalle Ilkka Luomalle. Kokouksessa kohtasin taas sen ikävän asian, jonka niin monessa muussakin kokouksessa syksyn mittaan. Nimittäin hajusteet. Voin kertoa, että hajusteyliherkälle ei ole mikään ihanteellinen tila olla samassa paikassa kuin useampi vähän reippaammin itseään freesannut kanssa kokoustaja. Päänsärky alkoi jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta ihme kyllä, ei yltynyt vielä kovin pahaksi. Kotiin pääsin ihan kohtuudella, mutta siinä vaiheessa oli jo ihan kunnon migreeni. Loppupäivä meni vaakatasossa, onneksi pystyin hetken torkahtaa, ja pahin helpotti sillä. Muistakaa siis noudattaa yleisissä tiloissa pyydettyä hajusteettomuutta. Hajusteet ovat todellinen ongelma monille.

Minulle uudistus tarkoittaa lähinnä aivan myönteisiä asioita. On hyvä kun toimintoja yksinkertaistetaan, kaikessa on niin paljon ylimääräistä byrokratiaa ja hitautta tällä hetkellä. Meillä Kannuksessa tulee isoja päätöksiä eteen, mm.ruokahuollon toteutus. Ja nämä luonnollisesti vaikuttavat monen kuntalaisen elämään. Viisaat päät yhteen siis, vai miten se oli.

Somessa Kannuksen tilanne on päässyt ihan uusiin mittasuhteisiin, kun entinen paikkakuntalainen avasi keskustelun palveluiden kuihtumisesta. Mistä ihmeestä tällainen huoli on lähtöisin? Nordean tai optiikkaliikkeen lopettaminen ei kyllä kerro kaikkea. On monia muita, tärkeämpiä asioita, jotka ovat kehittyneet viime vuosina. Minun mielestäni peruspalvelut, tai päivittäis tarpeiden joustava täyttyminen, ei ole sama asia kuin erikoisliikkeet, tai useampi tarjolla oleva pankki. Toki olisin itsekin suonut, etteivät edellä mainitut toimijat olisi Kannuksesta pois lähteneet. Kuitenkin maailman malli on tänä päivänä sen kaltainen, että tehokkuus ja tuottavuus edellä useat yritykset menevät, ja näin se vain on. Ei siihen paljon ole nokan koputtamisesta tavan tallaajalla. Tietysti harmittaa erityisesti menetetyt työpaikat, sillä työpaikat ovat kaiken edellytys. Kuitenkin katsoisin luottavaisena tulevaisuuteen, ja lähtisin etsimään uudenlaisia kanavia pitää elinvoimaisuutta Kannuksessa yllä, sen sijaan, että alistuisin surkuttelun tielle.

En tiedä mistä se johtuu, ehkä täällä on ollut hyvää uutta boostia viimeisen vuoden aikana, yhtä kaikki, uusia tuulia on selkeästi ilmassa. Minulla on vahva usko siihen, että lähitulevaisuudessa Kannus kehittää jo nyt hyviä palveluita entistäkin monipuolisemmiksi, ja niitä tullaan hakemaan enenevässä määrin lähipitäjistäkin.

Jos tahtoa ja asennetta löytyy, niin kaikki on mahdollista. Vai mitä sanotte Uran aktiivisuuden noususta? Siinä yksi hieno esimerkki, miten oikeiden tekijöiden ollessa asialla, voidaan harrastus aktiivisuus nostaa ihan uudelle asteelle.

 

 

Uskon, että entistä isompi joukko suomalaisista, kaipaa yksinkertaisempaa arkea, ja rauhallisempaa elämänmenoa. Sellaista juuri, mitä Kannuksen kokoinen soppeli pikku paikkakunta tarjoaa. Lyhyitä välimatkoja ilman ruuhkia, hyvää paikallista päivittäistavara valikoimaa, pieniä ryhmiä niin päiväkodissa kuin kouluissakin, turvallista lapsuutta, yhteisöllisyyttä, luonnonrauhaa, hyviä harrastusmahdollisuuksia, virkeitä sivukyliä ja järjestötoimintaa jne. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka miten. Eikö tässä ole jo kaikki hyvän elämän edellytykset? Minun mielestä on. Itse ruuhkavuosia elävänä, koen niin helpottavaksi, kun saan ajaa autoni paikallisen liikkeen oven eteen, ja hoitaa viikon ruokaostokset puolessa tunnissa. Kauppa josta saa kaiken mitä tavallisesti tarvitsee, mutta valikoimaa on juuri se optimaalinen määrä, jotta aikaa ei tuhraannu turhaan haahuilemiseen. Sama pätee terveyskeskukseen, ja kaikkiin muihinkin putiikkeihin. Lisäksi voin vaihtaa pari sanaa milloin kenenkin asiakaspalvelijan kanssa, ja kaikki ovat jo jollakin tasolla tuttuja.

Kauppakeskuselämän ja suurkaupunkien huippuaika on tavallaan jo takana päin. Toki kaupungistuminen on päivän sana, mutta pääasiassa sitä ohjaa työllistymis mahdollisuudet, ei niinkään se ihanne, mitä suurkaupungin vilinä kulttuurin ja toiminnan janoiselle tarjoaa. Meidänkin Kannus, voi olla tulevaisuudessa yhä useammalle perheelle potentiaalinen asuinpaikkakunta, ja varteenotettava vaihtoehto Kokkolan ja Ylivieskan rinnalla, jos vain itse uskomme niin. Kaikki on mahdollista, kun löytyy sitä kuuluisaa yhteishenkeä ja Uran aktiivivanhempien kaltaista talkoohenkeä. Aika ja ihmissuhteet ovat mielestäni ihmisen tärkeimmät pääomat. Ja niissä pieni kaupunki pesee suuremman sata-nolla.

Kyseisessä some keskustelussa vanhustenkin oloista ehdittiin olla huolissaan. Olen työskennellyt pitkään ikäihmisten parissa täällä Kannuksessa lähes joka yksikössä. Olen opiskeluaikana ollut pätkän vastaavissa töissä Uudellamaalla. Vanhusten olot tuolla olivat jo silloin, yli kymmenen vuotta sitten, aivan surullisen surkeat. Mitä ne ovatkaan nyt! Kannuksessakaan kaikkien yksiköiden arki ei ole aina ihanteellista, mutta kaukana se silti on siellä näkemästäni.

Miten mukavalta on monesti tuntunut, kun olen mennyt pitkästä aikaa tekemään työkeikan Kotirantaan tai Puistolaan, kun hoitajat tuntevat asukkaiden historiaa, ja ovat kaikin puolin läheisiä heidän kanssaan. Usein työn lomassa vakihoitaja juttelee sijaiselle vaikkapa näin ”tämä on tämä Helli, sen Kitinkannuksessa asuvan Antin sisko, tiesitkö? Heidän kotitalonsahan on siinä Junkalantiellä. Eikös Helli teillä ollut siinä eläimiäkin” johon mummu vastaa ” joo joo, olihan meillä, viis lehmää parhaimmillaan. Voi että kerrankin sattui sillä tavalla…” ja niin edelleen. Tällainen kuvitteellinen, mutta varsin arkipäiväinen tilanne. Tällainen keskustelu usein johdattuu sinne ihaniin lapsuusmuistoihin. Samoja asioita kerrataan hoitajan kanssa taas, kuten on tehty usein vuosien mittaan mummon asukkaana olo aikana. Ja jokaisen juttutuokion myötä, vanhus kokee sitä turvallisuuden tunnetta, mitä kotona kuuluukin tuntea, vaikka lähimuisti olisikin kadottanut tuoreet asiat. Nämä ihmiset täällä tietävät kuka minä olen, ja mistä tulen. Tämä on yksi niistä asioista, joita ei koskaan suurkaupungissa voi saavuttaa. Pienen yhteisön tuoma intiimiys ja turvallisuuden tunne.

 

Naapurin papan omenasato pääsi ensi käsittelyyn, kun Lilli innostui kuivailemaan niitä. Mukava touhukas vaihe tytöllä. Koko ajan pitäisi olla leipomassa tai puuhaamassa jotain muuta pikku askaretta. Hienosti hän jo osaa hoidella monta juttua alusta loppuun, eikä äidin tarvitse papattaa edes loppusiivouksesta.

Ulkorakennuksen muodon muutos jatkuu pikkuhiljaa. Tänään oli ohjelmassa ulkovalaistuksen kokeilua. Minä putsasin rännejä, naisetkin nimittäin voivat sitä tehdä, jos joku ei tiedä, samalla kun Matias värkkäili valojen kanssa. Rännit ja syöksytorvet ovat taas melkein kuin uudet, kun hinkkasin ne samalla puhtaaksi.

Ulkovalot on nätit. Uskon että tämä on se lopullinen ratkaisu. Meillä on aina sama ongelma kun alamme jotain puuhaamaan, valinnan vaikeus. Siksi oonkin vähän yllättynyt, että näinkö helpolla tämä meni! Olin varautunut että ehkä kolmas tai neljäs vaihtoehto olisi se mihin tyydyttäisiin. Tuli kyllä elävästi rakennusaika mieleen, silloin kun ”hinkattiin” yhen jos toisenkin asian kimpussa. Toisaalta, kaikki kodissa miellyttää edelleen tosi paljon, joten sekin vaiva silloin kannatti nähdä, eikä tyytyä mihinkään ihan hyvään.

Kuvassa tällainen väliaikainen koeversio nyt. Hyvä makustella vielä hetkinen ennen kuin laitetaan pysyvästi paikoilleen.

Uusia ideoita

Mukava rennompi päivä takana. Aamusta ei pitkästä aikaa ollut kiire minnekään, joten venyttiin vähän tavallista pidempään pikkusten kanssa. Tavalliset kauppa asiat piti hoitaa, joten tietysti oli hyvä syy taas piipahtaa Nooran luona Kylänraitin kirppiksellä.

Näin huippu löydöt tein, kaksi isoa mustaa istutusastiaa yhteensä 12e, että oli pakko hakea callunat halppiksesta ja istuttaa saman tien. Nooran kanssa voisi jutella ja ideoida vaikka miten kauan! Oon kyllä niin iloinen tästä mainiosta valtuustoryhmästä, ja uskon, että näitä hyviä ideoita päästään toteuttamaan vielä tämän kauden aikana.

Koululaisilla on Ypyässä asuvien kavereiden luona vähän mittavampi maja projekti, joten olihan sinne kiire heti kun koulusta kotiutuivat. Päivittäiset kotityöt ja läksyt sujahtavat valmiiksi kuin tyhjää vain, kun tietää että sen päälle saa hypätä pyörän selkään. Meidän molemmilla koulukkailla on majan rakennusvaihe parhaimmillaan. Ihan mahtavaa miten paljon he innostuvat kun saa omalla porakoneella surruuttaa kasaan mitä eriskummallisimpia kotteroita. Kotiin saapuikin varsin innostuneet ja punaposkiset lapsukaiset. Tarinaa tuli vaikka millä mitalla kaikista päivän sattumuksista. Majaan oli kehitelty nyt myös vessa ja suihku, sekä hissi. Mielenkiinnolla käyn katsomassa, kun kaveriperheeseen tulee käyntiä, että mitä nämä edellä mainitut käytännössä tarkoittavat.

Tämän viikon lenkit on jääneet ihan muiden touhujen jalkoihin. Tänään kuitenkin päätin lähteä, vaikka sunnuntainen rakko ei ole vieläkään parantunut. Ihan tässä lähipäivinä rakkolaastaripaketti ajelehti jossain näköpiirissäni, mutta tietenkään en sitä tähän hätään löytänyt. Ai että olikin kipeä lenkki. Kovin pitkästi en pystynyt reippailemaan, mutta silti tuli hyvä mieli kauniista luonnosta ja lintujen laulusta. Vielä sitä vähän aikaa kuulee..

Pitkästä aikaa iltapuuhat sujuivat tosi sujuvasti, eikä kukaan lapsista ollut ihan yliväsynyt. Kaiken touhotuksen keskellä pieni rauhallinen hetki illalla, kun jokainen puuhailee oman leikin parissa sulassa sovussa, on niin mukava. Nelivuotias on yleensä jo kuuden maissa melko kierroksilla, ja pieni taistelu täytyy sen suhteen käydä, pitääkö mennä nukkumaan vai ei. Toisaalta hän on kyllä sikäli helppo, että kun vain saa pojan kammettua sänkyyn ja ottaa hänet kainaloon, tulee uni saman tien. Mutta oma suoritus se silti on, kun itselläkin on paukut jo vähän vähissä. Kiva siis, että tänään meni näin.

Huomenna on tosi mielenkiintoinen päivä tulossa maakuntauudistuksen poliittisen ohjausryhmän vuoksi. Eipä osaa odottaa mitään, eikä arvioida miten kauan siellä istutaan. Mutta kiinnostavaa totta tosiaan!

Luottamushenkilö, kansanvallan edustaja.

1/2 viikkosiivous piti hoidella heti aamusta pois päiväjärjestyksestä. Usein, kun on tällaisia touhukkaita viikkoja, paloittelen vähän rutiini hommia, niin saan paremmin ne jossakin välissä hoidetuksi. Mukava siivouskaverini keskittyi nukkejen kanssa touhuamiseen. Voi että miten ihania juttuja hällä on. ”Kauniita unia, kaikki nuket” ”nyt mennään päiväunille, laitetaan puku tulle” ”mitä laulettait” ”löytääkö nukke Eltaa, äänimelkki” ja hiljaisuus. Ei, nukke ei tälläkään kertaa löytänyt kakluunin nurkkaan piiloutunutta Elsaa.

Kaikki tämä todistaa, että meillä ei enää ole vauvaa. Vaikka hän äidinmaito hörppyjä käykin vielä silloin tällöin ottamassa, on hänestä kasvanut kuin varkain muiden perässä viipottava leikki-ikäinen. Ihanaa ja haikeaa. Jokaisen kohdalla sama juttu. Äitiydessä luopumisen tunne seuraa mua joka hetki. Aika vain kuluu niin nopeasti, ja tiedostan sen erittäin hyvin. Lainassa he ovat vain, joka hetkestä pitää yrittää parhaansa mukaan nauttia, eikä kuormittaa itseä turhilla asioilla.

Vaikka sähköiset järjestelmät kaikessa kätevyydessään ovat tehostaneet toimintoja monella eri alalla, on silti joskus sivustoja, joilla navigoidessa miettii, että onkohan suunnittelija nyt oikein optimaalisesti onnistunut helppokäyttöisyyden suhteen. Tänään oli taas sellainen päivä, kun hoitelin korjaamon paperijuttuja, ja yksi lupa anomus piti saada vireille. En millään ilveellä löytänyt oikeaa kohtaa, vaikka kahlasin sivuston pohjia myöten. No, luovutin, ja laitoin tukeen sähköpostia. Toivotaan että saan vastauksen pian.

Tänään oli tosiaan se päivä kun suuntasimme Marin ja Mikan kanssa Kaustiselle koulutukseen. Heti alkajaisiksi sain Marin jonkun kohtauksen partaalle, kun rivakkana naisena otin penkistä kiinni ja vauhdilla siirsin sen edemmäs, jotta Mika mahtui taakse istumaan.  Kuten lasten kanssa olen tottunut tekemään. Mari siis jo istui penkillä, joten arvata saattaa että hän säikähti, vaikka mitään vaaraa ei toki ollut, mutta kuitenkin yllättävä tilanne. Voi että mitkä naurut saatiin. Hekottelua riitti hyvästi lampin puolelle saakka. Näköjään on  niin, että aina kun ollaan samassa paikassa, ei komiikalta voi välttyä.

Koulutus oli todella hyvä ja antoisa, tiivis tietopaketti siitä, millainen muutos maakuntauudistuksen myötä päätöksen tekoon tulee

Luennoitsija puhui kolmesta portaasta, millä muutoksessa voi olla mukana.

Tulevaisuuteen ajautuminen, joka tarkoittaa sitä, millainen politiikan maailma oli esim 60-70 luvulla. Tulevaisuus oli ennakoitavissa, asiat hyvin näpeissä, ja kaikki yksinkertaisempaa. Silloin muutokseen oli mahdollista ajautua pikkuhiljaa, eikä siinä ollut ongelmaa.

Tulevaisuuteen sopeutuminen, on se tila, missä kunnat pääosin maakuntauudistuksen suhteen jo ovat. Tiedetään että muutos on vääjäämätön, tiedetään sekin mitä se ehkä suurin piirtein pitää sisällään. Ei ryhdytä kuitenkaan aktiivisesti osallisiksi prosessiin.

Tulevaisuuden tekeminen päättäjät pohtivat jo, mitkä ovat meidän kuntamme menestymisen avaimet. Tunnistetaan täysin uudenlaiset olosuhteet, ennakoidaan, ollaan askel edellä. Ajatellaan kunnan pitkän aikavälin päätöksiä, joiden hedelmät mahdollisesti korjataan vasta seuraavalla tai sitä seuraavalla kaudella. Kestetäänkö ajatus, että vaikka tiedostetaan kuntalaisilta tuleva marmatuksen määrä, kun asiat eivät tapahdu hetkessä, ja halutaan silti tehdä järkeviä, pitkän aikavälin päätöksiä, jotka kestävät. Tehdään edistyksellistä demokratiaa, jossa päätöksen teossa ovat mukana myös kuntalaiset ja eri järjestöt. Osallistetaan heitä aktiivisesti. Pysähdytään uuden edessä, ymmärretään uuden demokratian mahdollisuus ja muodot.

Viimeinen on se ihanteellisin vaihtoehto, ja näkisin että Kannuksessa siinä ollaan jo hyvällä alulla. Edellinen valtuusto on satsannut paljon sivistykseen ja hyvinvointiin. Sen satoa saamme nyt nauttia sekä kouluilla että Kitinvaparin alueella. Juuri tätä on vastuullinen päätöksenteko. Pitkäaikaisvaikutusten tiedostaminen ja sen pohjalta toimiminen.

 

Ihmisillä on yhä kasvava halu vaikuttaa, samaan aikaan äänestysaktiivisuus tippuu tasaisesti. Missä vika? Varmaan siinä, että koetaan ettei demokratia tällaisenaan toteudu riittävän hyvin. Juuri siksi tarvitaan uuden demokratian aikakautta, osallistamista, ja päätöksen tekoa lähellä kuntalaista. ”Virkamies tietää parhaiten” ”Pieni porukka päättää” ja muut tämän tyyppiset normit, joutavat romukoppaan. Tilalle tarvitaan asukaslähtöistä päätöksen tekoa. Organisaatioita tulisi madaltaa, hierarkioita purkaa. Vai mitä mieltä olette, onko matka virkamiehestä virkamieheen, sen kautta esimieheen, lähiesimieheen työntekijään ja lopulta avustavaan työntekijään, liian moni portainen? Minun mielestäni on. Päätöksen tekoa tulee yksinkertaistaa, jotta päätökset pystytään tekemään todella rivakammin kuin tällä hetkellä.

Suomi on normiuskovaisten kansa. Suorastaan mahtavia normittajia. Näin kouluttaja hienosti kiteytti. Mistä nämä kaikki normit tulevat? Iso osa on pienessä yhteisössä sisällä muodostuneita, joilla ei ole mitään kestävää perustaa, tai lakipohjaa. Toimintatapoihin muodostuu nopeasti kulttuuri, miten on ennenkin toimittu, ja sitten sitä aletaan pitää absoluuttisena totuutena ja vaateena. Normistoa tulee purkaa jatkossa, ja antaa uudelle, yksinkertaisemmalle ja vapaammalle toiminnalle sijaa.

Miksi me pelkäämme uutta? Miksi muutos koetaan uhkana? Riskit sisältyvät siihen aina, mutta vahvemmin muutokseen liittyy MAHDOLLISUUS! Jopa ikääntymiseen 🙂

Yhtä kaikki, maakuntauudistus tulee, ja se on hyvä asia. Toiminnot yksinkertaistuvat, ja meille kuntapäättäjille jää huomattavasti enemmän aikaa keskittyä erilaisiin yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäviin toimintoihin ja niiden kehittämiseen. Hyvä siitä tulee!

 

Hävikkiruokaa ja luonnon huomioimista

Maanantai aamu. Siinä aina omat haasteensa. Viikonloppu oli niin toiminnan täyteinen, että lapsista huomasi tavallista kankeamman taipumisen uuden viikon alkuun. Koulutielle kuitenkin taas päästiin, ja iltapäivällä on mukava ottaa vastaan reippaat ja innostuneet koululaiset, vaikka aamulla matkalle olisi lähdettykin vähän matalalla mielellä.

Aamu on mukava aloittaa Yle Ykkösen soidessa taustalla. Aamuhartaus kahvikupin ääressä on kiva hiljentymishetki ennen päivän touhuja. Tämän aamun aihe oli lähellä omiakin ajatuksiani.

Kumisaappaat jalassa ihminen pääsee melkein minne tahansa, ja minne ei pääse, sen ei niin väliäkään. Metsän levollisessa hiljaisuudessa sellaiset käsitteet kuin pyhyys, yhteys ja luomakunta tulevat ymmärretyksi paljon paremmin kuin kaupungissa.

Tuo kivi on ollut tuossa jo miljoonia vuosia ennen minua, ja jää tänne minun jälkeeni.  tuon vanhan kuusen vuosirenkaisiin verrattuna minä olen vasta idullani oleva taimi, tai ohi menevä vitsaus. Kumisaappaat jalassa kannon nokassa, ihminen tuntee myös vastuunsa, Minä olen täällä vain hetken, mutta maailma on minunkin jälkeeni, ja kantaa minun tekojeni, ja tekemättä jättämisieni seuraukset

Sydän on täysi, ja mieli hiljentynyt, kaikesta ylimääräisestä, yhteys metsään hoitaa myös sielua, sanattomasti ja pyyteettömästi”

Kauniisti ilmaistu. Juuri näin itsekin usein tunnen.

Aamuaurinko, on yksi kauneimmista hetkistä luonnossa. Tätä kirjoitellessa, sivukorvalla kuulen uutisista miten perhevapaauudistuksen työryhmä kokoontuu ensi kertaa huomenna. Mielenkiinnolla odotan mitä uudistus tuo tullessaan. Aihe on hyvä ja tärkeä. Yrittäjien näkökulmasta erityisesti se, että valinnan vapaus säilyy. Täysin en ymmärrä, mitä nykyisessä järjestelmässä on niin pahasti pielessä? Tällä systeemillä mieheni on ollut hoitovapaalla ja pitänyt kaikki isille korvamerkityt vapaat joka lapselta. Jos perheemme vielä kasvaa, on todennäköistä että yrityksestä johtuen vapaita ei näin laajasti pysty enää pitämään.

Säätiedotus lupaa liki parinkympin lämpöä tällekin päivää. Täytyy siis sisätöiden sijaan siirtyä ulkosalle. Paperitöitä ja puhelinsoittoja olisi tiedossa tälle päivää.

Nooran innoittamana, jäin miettimään Turun hienoa päätöstä aloittaa kouluruoan jakelu pikapuoliin vähävaraisille. Mikä mahtava idea! Oma äitini on ollut päiväkodinjohtaja, ja meillä kyllä syötiin todella usein hävikkiruokaa kotona, sillä heillä oli mahdollisuus edullisesti sitä ostaa. Jossakin vaiheessa joku älytön laki astui voimaan, joka kielsi hävikkiruoan käytön. Nyt jäin miettimään, onko jotain muuttunut lain suhteen, ja olisiko hävikkiruoan hyödyntäminen  helposti toteutettavissa Kannuksessakin. Täytyy tutustua asiaan kunnolla.

Jokin aika sitten Yleltä tuli faktaa tästä yli järjen menevästä  jätteeksi päätyvän ruoan määrästä. Jutussa puhuttiin esim. että sillä proteiini määrällä, joka lasketaan suomessa tarpeettomasti luontoon, täytettäisiin keskisuuren n.70 000 asukkaan kaupungin proteiinitarpeen vuoden jokaisena päivänä. Onhan tämä nyt aivan käsittämätön tilanne!! Yhtä aikaa kun hyvinvointierot alati kasvavat, ja todellisissa rahavaikeuksissa on yhä useampi ihminen, heitetään menemään näin valtavia määriä ruokaa. Ja niin surullista kuin se onkin, vaikka jätteet ovat poissa silmistä, niin maapallolta ne eivät katoa mihinkään. Myös ruoan ylimäärä tuotanto rasittaa luontoa, vaikka biojäte ei sanana kuullosta niin pahalta kuin vaikkapa ongelmajäte. Itse asiassa kulutuksen tuottamista kasvihuonepäästöistä neljäsosa johtuu ruoan tuotannosta, ja vesistöjen rehevöitymisen takana olevista päästöistä jopa 30% on ruoan tuotannosta johtuvaa. Aika kamalaa siis, tämä kaikki ruoan haaskaaminen!

Nyt täytyy ryhtyä selvitystöihin, jotta Kannuksessa voidaan olla yhtä fiksuja kuin Turussa, ja saada hävikkiruoka käytetyksi. Nyt kippaan aamupuuronjämien sekaan vähän jotakin joka pussista, ja leipaisen hävikkiruokasämpylät päivemmällä! Hyvää ja luontoa arvostavaa päivää meille kaikille!

p.s. pakko laittaa loppuun vielä ihana syksyinen kirppislöytöni Kylänraitinkirppikseltä. Villa Stockmannin villainen torkkupeitto. Pituuttakin on riittävästi jotta pitkäkoipisen varpaat peittyvät. Sopii meille kuin nakutettu, tuli tarpeeseen, ja hintaa vain 12e!

 

 

Lämmin sunnuntai

Niin sitä vain saatiin lämmöstä nauttia, vielä näinkin myöhään syksyllä. Paras aika päivästä meni kyllä Kitinvaparilla uimassa ja leikkipuistossa, koska näin oli lasten kanssa sovittu jo aiemmin.  Mukavasti ehdittiin silti vielä ulkoilemaan yhdessä sen jälkeen.

On meillä kyllä uskomattoman hyvä uimahalli! Nyt vielä kun vauvauinnin jäljiltä oli tavallista lämpimämpää, niin kyllä kelpasi. Joka kerta kun käymme uimassa tulee sama ajatus mieleen, että miksei saada aikaiseksi käydä useammin. No, neljän kanssa se ei ole tietysti niin yksinkertaista, ja kun kodin ympäristö on niin virikkeellinen, kuluu vapaa päivät hyvin täälläkin. Uimataito on silti tosi tärkeä, ja uiminen on kiva yhteinen juttu, joten enemmän pitäisi käydä.

Minä intaannuin aamulla aikaisin lenkille, kun ulkona näytti nii-in houkuttelevalta. Lenkki ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä a, mulla oli erilaiset urheilusukat kuin tavallisesti, ja b, ilman aamupalaa tehty lenkki juosten ei oikein kulje. Ongelma oli siis se, että kävellessä huono sukka hiersi kantapäihin rakot, ja juoksu taas ei kulkenut tyhjällä vatsalla. No, mitä siitä opimme, älä kokeile uusia sukkia, vaan turvaudu hyväksi havaittuihin, ja syö ennen aamulenkkiä jos aiot pitää vauhtia yllä. Näin ainakin minun kohdalla.

Olipahan vauhdikas sunnuntai, joka päättyi parituntiseen palaveriin valtuustoryhmän kanssa. Monia tärkeitä asioita pohdittu ja puhuttu. Tästä on hyvä jatkaa työtä eteenpäin 🙂 Laitampas tähän loppuun muutaman kuvan kotipihalta ja lähistöltä. Järkkärin käyttöä en ole vieläkään ehtinyt kunnolla opettelemaan, mutta eiköhän siihenkin tilaisuus vielä tule. Tässä siis amatöörin näkökulmasta kaunista syksyistä Korpelaa.

 

Naapurin papan omenapuissa on aivan mieletön sato! Meillä on kotikenttäetu, ja saamme kerätä hänen pihamaansa antimet, niin marjat kuin omenatkin. Nyt alkaisi olla soseenkeiton aika.

Peltomaisema on niin kaunis!

Ja nämä pihlajat <3

Nelivuotiaan mielipuuhaa, on keulimis ennätysten rikkominen. Hui mikä hurjapää! Ja ikuisuus kysymys kypärän käytöstä, tarviiko sitä omalla pihalla käyttää.. Kyllä ainakin näissä hommissa olisi vallan tarpeellinen. Vielä kun ehtisi kaikkina lukemattomina kertoina, kun pihalla päivän aikana pyöräillään, huolehtia sen päähän. Helpommin sanottu kuin tehty!

 

Kannus liikuttaa

Tänään on ollut kyllä liikunnan täyteinen päivä! Ensin koulun liikunta päivässä, sitten sisäleikkipuistossa, ja illan päälle vähän puuhommissa. On se mukava kun Kannuksessa tapahtuu!

Liikuntapäivä oli ihan kiva, vaikka itse kyllä valitsisin mieluummin että syyslukukausi olisi aloitettu aiemmin, sen sijaan että lauantai koululla pitäisi päiviä tienata. Mutta hyvä näinkin. Ekaluokkalainen varsinkin oli kyllä väsynyt, mutta kyllä se siitä kun alkuun pääsi.

Kuvat jäivät vähän vähälle, mutta tässä pari kuitenkin.

Pieni evästauko käytiin pitämässä korjaamalla, ja samalla moikkaamassa töissä ollutta iskää.

Pieni lenkki tehtiin kotiin, kun kaveri kävi kirppiskasseja vähän tyhjentämässä.  Mulla on varastossa aina meiltä kiertoon lähtevää tavaraa, ja pääasiassa se menee kaupaksi lähipiiriin suoraan kotoa. Voi että miten mukavaa on, kun vaatteen saa vielä uudelleen kiertoon! Mulla on vähän sellainen periaate, että myyn itse kaiken mitä en tarvitse. Näin pysyy hyvin joku ”harkinta” kirppistelyssä, kun tietää että joutuu näkemään vähän vaivaa jos sattuukin hutiostos. Hyvin on periaate toiminut. Pitkän ajan päästä vien loput SPR kirpparille, mutta ihanan vähän onneksi tarvii siihen turvautua.

On kamalaa lukea siitä, miten UFFin ym vaatteet eivät kelpaa enää kehitysmaillekaan! Joka paikassa vaan on yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Tässä hyvä syy satsata laatuun ja vaikka vähän maksaakkin siitä, jos ei jaksa kirppareilla kiertää. Sekään kun ei ole se kaikkien juttu. Mutta hieman kalliimpaa ostaessa tavaran arvostus kasvaa, eikä sitä tule heitettyä menemään siten kuin halpiskaimaansa.

Samalla on mahdollisuus tukea myös eettisesti kestäviä tuottajia. Pienten lasten kurjuudessa valmistamat vaatteet.. Voi miten surullinen ajatus. Ja vain sen tähden, että me hyväosaiset saisimme elää mahdollisimman nautinnollista elämää, ja kuluttaa mielin määrin kaikkea ympärillä olevaa.

Jos mulla ei olisi perhettä, en miettisi hetkeäkään lähtemistä ulkomaille, edistämään näitä ja muita ihmisyyteen liittyviä asioita. Tässä elämäntilanteessa ei kuitenkaan voi muuta, kuin olla äänessä ja laittaa kädet ristiin, jotta kaikki maailman ihmiset saisivat elää edes jossakin määrin ihmisarvoisen elämän.

Mies puuhaili kotona ulkorakennuksen parissa. Kyllä tuntuu kivalta, kun saadaan viimeistelyt piakkoin valmiiksi❤❤

Pihlajat on niin kauniina nyt. Meidän pihalla on kymmenkunta suurta pihlajaa. Vanhan pihapiirin helmiä, nämä suuret puut. Pihlajat antavat niin kauniin ilmeen nyt, ja oikeastaan joka vuoden aikana. Talvellakin sen suuri oksisto on hyvin kaunis, kun oksat kimaltavat jäisinä. Myös lumivaippa pysyy siinä paremmin, kuin vaikka koivussa. Ihana puu!

Sisäleikkipuisto oli menestys! Väkeä oli todella paljon, ja oli se niin huippu hyvin toteutettu, ettei ihme! Lapset pääsivät puistoon ja uimaan ilmaiseksi. Meidän osalta uinti jäi huomiselle. Vaikka yksin touhuankin lasten kanssa yhtä ja toista, enkä halua tehdä useamman lapsen kanssa touhuamisesta mitään ongelmaa, niin uinnissa menee kyllä raja. Kuvat jäivät melko vähälle, sillä aika meni lapsia vahtiessa ja useamman ihmisen kanssa jutellessa aiheesta The Monari, ja sen tulevaisuus. Hyviä ideoita vireillä, niistä lisää myöhemmin 😉

Muutama kehno kuva pienimmästä. Isoimmat viilettivät tukka putkella koko ajan, eivätkä näin ollen päätyneet kuviin. Itse pomppulinnoista ei tullut yhtään kuvaa. Elsan mielestä ne oli pelottavia, varmaan puhaltimesta tuleva ääni oli se mikä pelotti. Pysyttelimme siis täällä turvallisella alueella.

Tapasin puistossa myös hyvän tuttavani, joka on vastikään menettänyt lapsen aivan lähellä laskettua aikaa. Voi miten vaikea oli pidättää itkua.. Ihmiselämän vaikeimpia hetkiä, oman lapsen menettäminen.. Ei siihen sanoja löydy. Kiitollisuus omista aarteistani korostuu aina näissä hetkissä. Voimia ja jaksamista tälle perheelle.

Illalla tarjoutui hetki kahden keskistä aikaa. Me ollaan molemmat sen luontaisia, että rentoudutaan parhaiten tekemisen kautta. Puuhommat on niitä parhaita nollauskeinoja, jolloin saa hyödyn ja huvin samalla. Meillähän on iso 115m2 lämmin ulkorakennus, johon mieheni on asentanut puukeskuslämmityksen. Se on kätevä ja edullinen, mutta puita tietysti pitää olla talven varalle kunnolla. Nämä oli tämmösiä isoja mötkäleitä, jotka menevät isoon pesään kyllä hyvin, ja joita heitellessä tuntee kyllä lihakset joka puolella. Sen verran painavia ovat.

Kuulumisia vaihdettiin, ja oli kivaa. Reipas hoitotyttömme oli laittanut lapset nukkumaan esikoistaan lukuunottamatta. Hänen kanssa oli sovitti että saa valvoa aikuisten kanssa tänään.

Voi sitä innostusta 💓 Sillä välin kun odottelimme ulkosaunan lämpiämistä, minä laittelin iltapalaa, ja hän lauleli Cuulaksen levyn mukana. Musikaalisuus on yksi yhteinen piirteemme, ja on kyllä mukavaa nähdä ja kuulla, että hän nauttii musisoinnista kuten äitinsäkin. Valtava voimavara elämässä, musiikki.

Levyllä kuului ihana laulu, joka kertoo erityislapsesta. Kertosäe menee näin ”Joskus silmiini myötätunnon kyyneleet nousevat kun nään, erilaiset askeleet. Minun rakkauteni tuhansiksi kertautuu, koska erilainen oot kuin joku muu” 

Tämä laulu tuo aina mieleeni kaikki erilaiset lapset, etenkin rakkaan erityisen kummityttömme.

Tänään ajatukset jäivät myös erityisesti lapsensa menettäneen tuttavan luokse. Suru sydämen sopukoihin.

 

Vanhan tuunausta

Tämän aamun eka kuva näyttää tältä:

Kröhöm.. Lapsi tarvitsee luovan sotkun, vai miten se meni.. Nämä on näitä asenteenhaku hetkiä, kun tekisi mieli lausua pari valittua sanaa tavaroiden paikalleen viennistä, ja muusta. Useimmiten en sano. Olen nimittäin päättänyt niin.

Ja syy siihen on se, että omaan mäkätykseen turtuu. Jatkuvasti löytyy syitä, juuri käytökseen, siisteyteen ym.liittyen, mistä tulee mäkättäneeksi, jos sille linjalle lähtee. Todistetusti. On nimittäin testattu juttu, ja paras lopputulos tulee, kun pitää mäkätyksen minimissä.

Jossakin vaiheessa perheen kasvaessa, tuli se hetki, kun lastenhuone alkoi näyttää säännöllisesti tältä. Yhden ja kahdenkin sotkut pysyy melko hyvin kurissa, mutta kolmannen kohdalla asia vaatii jo uudelleen asennoitumisen.

Tässäkin yritän miettiä, miten äiti teki. Ja voitteko uskoa, että en muista yhtään kertaa, jolloin hän olisi raivonnut tai edes mäkättänyt sotkusta, kun olin lapsi. Varmasti hän on joskus valittanut, siitä ei liene epäilystä. Mutta ilmeisen vähän hän on sitä harrastanut, kun muistissa ei ole.

Joten täytyy koettaa ankkuroitua entistä tiukemmin häneltä tulleisiin malleihin. Teini iässä hän kyllä valitti joskus, kun minä ”luutusin” pitkin kyliä, kuten hällä oli tapana sanoa, ja viis veisasin järjestyksestä. Huone oli usein kaiken maailman puoli pitoisten vaatteiden täyttämä, tiedättehän te nuoren naisen vaatteiden vaihto innon, ja muun.

Jos hän sitten puheli jotenkin moitiskelevaan sävyyn joskus, se oli jotain tämän suuntaista ”kyllä sitä sinunki, naisihimisen, pitäisi vähä oppia järjestyksen pitoa”. Voi että ku nousee hymy huulille. No, olen minä onneksi oppinut, jopa niin hyvin, että äiti on intoutunut sitä ihmettelemään 😀

Järjestelmällisyys on toki paljon luonteessakin. Esim. oma esikoiseni on ihan hirvittävän siisti ja järjestelmällinen, vaikkei siihen erityisesti ole opetettu. Pojat taas ovat keskivertoja, siivoavat kyllä, kun sen aika on, mutta eivät niin aloitteellisesti. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että sekamelska on jostain syystä hirveän luonnollinen tila lapselle, ja myös otollinen synnyttämään parhaat leikit.

Jossakin vaiheessa jotain ihmisessä muuttuu, sillä harva aikuinen nauttii epäjärjestyksestä, tai löytää parhaan työrauhan sotkun keskeltä.

Yhtä kaikki, liika valitus romukoppaan, ja ylimääräiset lelut varastoon. Siinä kelpo konstit.

Nähtävästi meillä on se tilanne, että lajittelun päätteeksi täytyy taas päättää mitkä lähtee sinne varastoon. Liikaa näitä kyllä taas on. Siitä ei edes ole kovin kauaa, kun viimeksi sama karsinta tehtiin, ja tavarat pysyivät hyvin ojennuksessa, kun niitä ei ollut liikaa.

Pikkuhiljaa ne vain on valuneet takaisin sen seurauksena, kun äidin sydän on heltynyt kirkkaiden silmien katseesta. ”Äiti saanko hakea sen mikrofonin, me tarttettais just tähän leikkiin sitä” ”äiti mulla on ikävä hirvi pehmolelua, saisinko hakea sen, äiti? Sitten kun lupa on herunut, näkyy tovin kuluttua ikkunasta sisälle kiiruhtava lapsukainen. Kumpparit väärin päin jalassa,yli suurta lelukuormaa joten kuten raahaten mukanaan, vaivoin pääse ovesta sisään ja rojauttaa kuorman lattialle. Sitten siinä koko porukka ihmettelee ”kato Aale löysin tämän ja tämänki, jee!”

Pari sanaa tekis tässäkin kohtaa mieli sanoa, mutta miten se päätös menikään? Niinpä vain nielen motkotukset, ja heti kun aarteet näyttävät lojuvan lattialla enemmän, kuin olevan osana leikkejä, roudaan ne hiljaisuudessa varastoon. Onnea on varasto.

No, se siitä. Mulla oli liuta työasioita hoidettavana, ja ulkonakin näytti tosi kauniilta. Niinpä hoitelin paperit nopeaan pois alta, ja lähdettiin keskustaan asioille.

Kyllä taas pitää sanoa, että on se vaan helppoa. Sen kun menee valokuvaamon ovesta sisään ja passikuvat on 5minuutissa valmiit ja lähetetty sähköiseen järjestelmään. Tällainen tehokkuus teknikko nauttii justiin tästä. Ei mitään ylimäärästä säätämistä.

Tämäkin kuva ois voinut olla vähän tasokkaampi 🙈🙈 No, näillä mennään kuitenkin. Mulla ois kotona hyvä järkkärikin, toivottavasti pääsen jossain kohti oikeen kunnolla sinuiksi sen kanssa. Tämä rouvan fölijyssä se ei kuitenkaan pysy näin arkena, sen verran on meinaan vauhtia. Eikä tätä yllä olevaa kuvaa kyllä mikään laite ois pelastanutkaan. On ikään kuin mielikuvitukseton ja tönkkö hät hätää auton ovesta napattu joka tapauksessa.

No mutta, iltapäivällä piti tietysti perus viikkosiivoukset hoidella, niin kelpaa taas viettää aikaa kotona koko porukalla. Paitsi kuvassa oleva lelukaaos näyttää yhä samalta. Mietin, alanko järkkäämään tätä nyt, kun aurinko paistaa, vai lähdenkö ulos puuhailemaan. Valitsin jälkimmäisen. Mulle riitti nyt, että yleiset tilat on järjestyksessä, kun oli mahdollisuus tehdä jotain mukavaa ulkona. Ja älä huoli, lapset ei joudu nukkumaan kaaoksen keskellä. Ihana kerrossänky on tällä hetkellä lähinnä leikkipaikka, kun kaksi nuorinta nukkuu mieluiten vanhempien huoneessa.

Tänään mukava puuhastelu näytti tältä. Oon intohimoinen vanhan ajan ystävä niin tarinoissa ku tavaroissakin. Meillä on paljon vanhoja entisöityjä huonekaluja, ja ne tuo niin kivasti persoonallisuutta omaan kotiin. Tämä laatikko on työstäjäänsä odotelleesta lipastosta. Lipasto on kellastunut lakkapintainen, ja pitkään oon puntaroinut maalaanko sen, vai mitä teen.

Toinen saman pohdinnan alla ollut projekti, on tämä iki ihana, kotimainen Jukka-keinuhevonen. Keinu on parin kympin kirppislöytö, ja aito vanha 50-luvun suloisuus. Uudistuotantona näitä saa parilla sadalla, joten oikein hyvä löytö siis.

Molemmille kävi niin, että vähän kun näytin hiomakonetta, ja kuumailmapuhallinta, oli pintakäsittely sillä päätetty. Molemmista paljastui täydellinen vaalea oksaton puu! Kaunein materiaali mitä olla voi! Harmi kun ilta ehti tulla, enkä päässyt alkua pidemmälle.

Huomenna on koulun liikuntapäivä, ja muutenkin Kannuksessa tapahtuu Virkiä syyskuu teeman alla. Joten nämä mahtavat jäädä sinne projekti osastolle joksikin aikaa.

Muun tuoksinan ohessa tekaisin pizzataikinat pyhää odottamaan. Nehän tulee käden käänteessä. Tapaan valmistaa pizzan pitkällä kylmäkohotuksella, passaa se mainiosti pyhä ruoaksi kun tekee näin perjantaina pohjan valmiiksi.

Olen nyt uskollisesti pitänyt gluteenittomuudesta kiinni, joten tein eka kertaa gluteenittoman pienen taikinan itseäni varten. Paras pizzataikina tulee 00 jauhoista, tai pizzajauhojen nimellä myytävästä tuotteesta joka on karkeudeltaan samaa 00 kanssa. Samaa tavaraa siis, eri paketissa vain.

Annan taikinan kohota pitkään, muutaman tunnin, ja sitten jaan pusseihin ja jääkaappiin tekeentymään.

Sunnuntai on meille pyhäpäivä siltäkin osin, että silloin syödään hyvin ja laitellaan vähän parempaa, kuin muulloin.

Jännä nähdä, millainen viiteen ottolasta tulee. Gluteeniton leivonta on vähän haastavampaa kuin tavallinen, mutta hyvin olen saanut silti onnistumaan. Etenkin taikinoiden leipoontuvuus on huonompi, siinä kun ei sitä sitkoa ole.

Tällaista tänään. Huomiseksi toivotaan kaunis sää, kun on se liikuntapäivä 😃

 

Hammaslääkärissä lapsen kanssa

Tosiaan. Neiti kun on täyttänyt hiljattain kaksi vuotta, oli taas aika käydä tarkistuttamassa purukalusto. Kyllä hän oli tohkeissaan lähdössä, kun kerroin mihin mennään.

Kuvassa näkyvä pikkukovis on kyllä ihan omaa luokkaansa! Aikoi lähteä tohdiksi siskolle jos sitä alkaa pelottaa. Ja lippis väärin päin tietysti 😀

Hieman mietin, että minkähänlaisen saarnan taas saan, kun kerron imettäväni Elsaa edelleen.
Olin kyllä yllättynyt, kun asia olikin ihan ok! Varmaan on taas jotkut suositukset muuttuneet, kun ennen se oli jo 9kk iässä (siis voi järjen köyhyys!) vähän semmoinen vaikea juttu, että pitäis suuterveyden vuoksi lopetella. En kyllä usko siihen yhtään!

Vähän kun pohdiskelee, että niin, miksi hän ihmislapsella on ne maitohampaat, eikä vaikka esihampaat? Eikö se anna vähän osviittaa asialle. Ja kaiken lisäksi ku nämä maitohampaat pysyvät eskari ikään saakka suussa, niin siitäkin voi vähä päätellä, onko 9kk iässä ehdottoman tärkeää jo lopettaa äidinmaito.

No, nämä nyt on näitä. Onneksi suositus on muuttunut, sillä imetystilastoissa ei muutoinkaan ole hurraamista, joten tällaiseen syyhyn se ei kenelläkään soisi päättyvän, jos muuten on onnistuakseen.

Velipoika näytti vähän mallia tuolin käytössä, kun Elsaa meinasi pelottaa. Ensin tutkittiin Kallen hampaat, ja sitten uskaltautui Elsakin näyttämään omansa.

Näin se yhteistyöllä sujui, sisarusrakkaus on hellyyttävää <3

Hammaslääkäri oli soppelisti 9.30, joten päätimme sen päälle piipahtaa MLL perhe kahvilassa joka alkaa 10.00. Kahvilassakin sattui olemaan vaatekutsut. Tällä kertaa Noshin paikallinen myyjä oli esittelemässä.

Kaikki samat eettiset periaatteet ja laatujutut, ovat kulmakiviä suomalaisella Noshilla samoin kuin ruotsalaisella Me&I:lla. Kuitenkin Noshin malliston värimaailma, ja vaatteiden hauskat yksityiskohdat, iski muhun paremmin. Päätin pitää pikku kaveriporukalle extempore aamupäiväkutsut. Anu myyjä on myös kotiäiti, ja itselläni on illat vähän kortilla, niin tämä sopi molemmille hyvin.

Noshit on kyllä kivoja, niissä on aina joku juju.

Perhekahvila on kyllä mukava kohtaamispaikka. Silloin tällöin siellä käyn, ja vaikka joka kerta on hieman eri porukka koolla,on sinne silti helppo mennä, ja juttukavereita löytyy aina.

Tänään meillä oli kyllä todella ajatuksia herättävä keskustelu parin äidin kesken suomalaisesta hammashuollosta, koulutuksesta, sekä turvallisuudesta. Miten uskomattoman hyvässä maassa saamme elää! Miten hyvin yhteiskunta on asiat järjestänyt! Tietääkseni missään muualla, alaikäisten maksuton hammashuolto ei ole tässä mittakaavassa toteutettu, kuin meillä.

Ja pikkukaupungin etuja sekin, että hoitoon pääsee ripeästi, auton saa surauttaa lähiparkkikselle, ja itse hoitola on sopivan pieni ja kodikas, jotta lapsenkin on kiva sinne mennä.

Koulutus taas on ihan oma lukunsa ja kokonaisuutensa. Itselle toki ajankohtaisinta alaluokkien opetuksen järjestäminen. Takalossa toteutettu jousto opetus on valtakunnallisestikin ihan vertaansa vailla. Se ottaa huomioon eri oppimisvaiheessa olevat lapset joustavasti, kuitenkin niin, ettei kukaan leimaudu.

Nämä eivät ole itsestään selvyyksiä muualla maailmassa, eivätkä edes meillä suomessa hetikään joka paikkakunnalla.

Suurkaupungissa on omat haasteensa, pienemmissä kunnissa palveluita taas ei pystytä enää yhtä hyvin toteuttaa. Kannuksessa ollaan monessa mielessä etuoikeutettuja. Muistetaan olla kiitollisia aina, kun aihetta on!

Kotona katselin jääkaapin sisältöä, ja mietin, että mitähän sitä saisi kasaan, kun oli yhtä ja toista jämää. Muusin jämä, juuston loppu, pari päivää vanha porkkanaraaste (menee kyllä äkkiä kuivaksi, pitäisi heti syödä pois ku on tehnyt) parsakaali, joka on vihannes lokerossa pyörinyt jo viikon verran. Ostin sitä tarjouksesta, kun oli niin edullista. Ja se kun ois justiin niin superterveellistäkin. Mun ei vaan oo tullu käytettyä sitä mihinkään. Kukkakaalta syön raakana päivittäin, mut parsakaali kaipais vähän jalostusta.

Söin jokin aika sitten ravintolassa taivaallisen hyviä juurespihvejä. Yhtäkkiä muistin että nehän oli listalla mitä pitäisi tehdä kotonakin. Huippu idea, ja mikä parasta, vetää kaikki tähteet sisäänsä.

Siis porkkanaa vähän lisää raasteeksi, juusto mukaan, samoin parsakaali. Sitten muusi näiden sekaan. Suolaa sopivasti, viisi kananmunaa ja kerman loppu. Lopuksi vielä punaisia linssejä proteiiniksi ja mehevyyden tuojaksi, ja sitten vain taikina seisomaan hetkeksi.

Kuvassa näkyvä pihvi on pannulla paistettu, ja hajosi vähän. Loput tein uunissa ja tuli tosi hyviä ja kiinteitä.

Vähänhän tämä lapsia arvelutti, mutta söivät silti. Juureksia meidän lapset syö ihan liian vähän, joten tässä yksi ruoka jonka otan kyllä listalle.

Kasvisruokaa pitäisi ylipäätään syödä paljon useammin. Vaikka meillä syödään säännöllisesti kanaa ja lohta, muikkuja sekä silakoita, on punaisen lihan osuus silti liian suuri.

Arjen tohinassa se jauheliha vaan on niin helppo ja nopea. Mutta eipä tässäkään ruoassa aktiivista työaikaa mennyt kuin hetki. Toki kokonaisivalmistus aika on sen verran pitkä, ettei ihan lennosta kuitenkaan valmistu.

Illalla tuttuja touhuja kotona. Aale pojan kekseliäisyys hämmästyttää kyllä aina vain. Hänellä ei pahemmin tylsiä hetkiä ole. Aina on joku vempele työn alla. Tänään se näytti tältä.

Legot on kyllä tosi hyviä ja kehittäviä leluja.

Ilo oli ylimmillään kun postilaatikosta löytyi kauan ootettu paketti. Esikoiselle olen luvannut palkaksi kaikesta reippaudesta ja avuliaisuudesta Cuulas trion levyn. Jos tämä upea lauluyhtye ei oo vielä tuttu,niin kuunteleppa YouTubessa. Aivan ihanaa sielukasta ja omaleimaista musiikkia!

Vaikuttajanaisia

Nyt on takki melko tyhjä. Tapasin tänään mentorini ja niin paljon uutta asiaa on tullut, että sen sisäistämiseen menee tovi.

Päällimmäisenä ajatuksena on se, miten paljon naiset ovat eri aikakausina vaikuttaneet yhteiskuntamme kehityksen suuntaan. Ja miten suurta roolia heidän antamansa panos yhteiskunnalliseen päätöksen tekoon näyttelee arjessamme edelleen.

Mitä paremmin asioihin pääsee sisälle, voi vain todeta, että mykistävää se todella on.

Tällaisia suuria naisia olivat aikanaan mm. Keski-Pohjanmaalaiset naiset, Alma Mäkelä ja Hilma Heikkilä. Tämän päiväinen keskustelukumppanini mukaan lukien. Tosin eri aikakautena, mutta samalla lujuudella kuitenkin.

Tämä Hilma Heikkilän maalaisliittolaisiin lehtiin kirjoittama herätysruno, joka julkaistiin myös Keskipohjanmaassa 29.4.1941, on ajankohtainen tänäänkin.

Selvennykseksi vielä, että Keskustan alkuperäinen nimi oli Maalaisliitto 1906-1964.

Runo on aika pitkä, mutta lue silti loppuun. Sanoma todella herättää lukijan pohtimaan asiaa.

Ajatuksia keväthämärässä

Mä tuvan portahilla uneksin, kun kevättuuli leyhkii pellon takaa. On taivas syttynyt jo tähtihin, on riihen varjo pitkä, tumma, vakaa ja taivaan vainiolla sirppi kuun taas leikkaa iltaruskon kultaviljaa. Nyt kylä nukkuu yössä tyynnä, hiljaa. Maan tuoksut leijaa, tuoksut puun.

Mut miete lensi, lensi uneksuin toi kuvan vuorten, vuosisatain takaa. Mä ihmiskohtaloita niiden luin, nyt jotka unhossa ja maassa makaa. Näin naisen työssä toverina miehen osansa tuovan kekoon ihmissuvun, näin piirtäin sankarien suuren luvun tään korpikansan karuun korpitiehen.

Ja sukupolvet jälkeen tulevat tuhanteen vuotten suureen etäisyyteen, min tien he kerran kukin kulkevat ja mitä vievät suureen iäisyyteen, ain vaimo, äiti, nainen määrää sen. Ja mitä tehneekään tää ihmissuku, mi on sen voittoon, tappioiden luku, se pohjautuu vain kodin henkehen.

On yhteiskunta suuri koti myös, on senkin tavoitteena onni mainen. Se vaatii myöskin sinun toimesta, työs sä kodissasi uurastava nainen. Sen vastuu myöskin sinun vastuu on, sen työhön myöskin oma työsi liitä! Et pesten kätes väistyä saa siitä, mi määrää tulevaistes kohtalon.

On yhteiskunta suuri perhe myös. Se kaipaa naisen sydäntä ja kättä. Sen työ on osaltaan nyt sinun työs, sen puomiin syvennys siis pelkäämättä! Jos et sen työhön, nainen, mukaan tulle, lyöt laimin omain lastes kohtalon. Se suuri koti synkin kotis on, sen tavat, moraali myös kuuluu sulle.

Miten uskomatonta on ajatella, että näidenkin naisten vastuuntunto on tänään sen takana, mistä me tämän ajan naiset saamme nauttia.

Nämä naiset eivät olleet kansanedustajia, vaan toimivat monilla muilla poliittisilla tasoilla. Alma mm. Maalaisliiton naisten pääsihteerinä, päämääränään saada mahdollisimman paljon naisia mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Se ei ollut aivan yksinkertaista, ja polkupyörällä kertyi tuhansia kilometrejä vuodessa näillä reissuilla.

Hilma taasen mm. monen eri Maalaisliiton piirin toiminnanjohtajana. Näissä toimissa hän edisti merkittävästi maalaisliittoa keskustalaisen elämänkatsomuksen eteenpäin viemistä. Se ei ollut hänelle vain leipätyötä, vaan työhön sisältyi syvä maalaistalossa juurtunut aatteellisuus.

Poliittisen vaikuttamisen tasoja on siis hyvin monia, eikä suinkaan pelkästään eduskuntatason vaikuttaminen ole sitä, mikä asioita edistää.

On esiripun edessä, ja sen takana olevat vaikuttajat. Ja suunta syntyy yhteistyöstä. Poliittisilla taustavaikuttajilla on merkittävä rooli koneistossa. Siksi poliittinen järjestötyö on tärkeää tänäänkin.

Tällaisin ajatuksin tänään.

 

Perhekerhoa ja vaatepohdintaa

Tänään olimme ensimmäistä kertaa tälle syksylle perhekerhossa. Perhekerho on toteutettu täällä Kannuksessa mitä mainioimmalla tavalla. Hienoa että seurakunnassamme on resursseja tällaiseen.

dav 

Kerho on tosiaan tiistaisin srk talolla 10-12. Aluksi siellä on hartaus, jonka jälkeen lapset jäävät leikkitiloihin kahden lastenohjaajan kanssa, ja aikuiset pääsevät hetkeksi juttelemaan keskenään. Yleensä keskustelun aihetta alustaa lehtori Anne Vihanta, ja sen pohjalta juttelemme porukalla. Tavallisesti aiheet liittyvät johonkin ajankohtaiseen uutiseen tai teemaan, tai lasten kasvatukseen ym.

Tänään hartauden aiheena oli Jeesuksen vierailu Martan ja Marian kodissa. Lasten ohjaajat koostavat hartauden aina hienolla tavalla lapsentasoisesti. Kuvassa näkyvä kangastalo on ikään kuin Martan ja Marian koti, ja kynttilä keskellä Jeesus.

Elsa pääsi puhaltamaan kynttilää, koska hänellä on ollut synttärit aika vasta. Kiva perinne tämäkin, ja lapsista jännää päästä vuorollaan puhaltamaan.

Tänään aikuisten ohjelmassa oli poikkeus, kun Me and I myyjä oli esittelemässä uutta mallistoa.

Kyseisen merkin vaatteita on ollut meillä todella paljon. Lähes kaikki vaatteet ovat hyväkuntoisina käytettyinä hankittuja. Ja vaikka vaatteita on käytetty meilläkin ahkerasti, ovat useat päässeet vielä seuraavaan kotiin käyttöön.

Itse en ole pitkään aikaan enää tykännyt siitä väri kylläisyydestä, mitä merkki tarjoaa. Ehkä niitä on vaan ollut meillä liian paljon ja pitkään. Mutta lasten mieleen ne kyllä ovat, ja siksipä niitä vieläkin hankin.Etenkin pojille kulkuneuvo paidat on olleet lemppareita, ja niitä kyllä löytyy varmaan melkein joka kuosia ja väriä. Isolta veljeltä pienemmälle odottamassa.

Hyvin käytännöllisiä käyttövaatteita. Ja kun enimmäkseen lapset saavat itse päättää mitä päälleen laittavat, on kiva esim.näin kerhoon lähtiessä pukea sellaista mistä äitikin tykkää. Eikös oo toimiva jako?

Meandissa on muutama juttu, joita arvostan todella paljon.

Ensinnäkin tuotteet on aivan todella, todella laadukkaita!! Siinä yksi iso asia, sillä kaikista kuluttavin asia luonnolle vaateteollisuudessa, on juuri se vaatteen lyhyt käyttöikä.

Laatu näkyy paitsi siinä, että vaate säilyttää värin ja mallin, myös siinä, että se on ns.silittämättä siisti.  Trikoomateriaalit on aivan ylivertaisia, eikä mikään oo kivempaa ku vaatteen laadun tuntu ja näkö.

Toinen asia, ja itselleni se kaikista tärkein, on prosessin läpinäkyvyys. Vaatteet ovat aikuisten ihmisten valmistamia. Ihmisten, jotka saavat kunnollisen palkan, kunnolliset työolot, ja lomaakin joskus.

Sitten se kolmas seikka, eli lasten oma maku. Vaatteet ovat tosi miellyttäviä päällä, ja ovat tosiaankin mini ihmisten silmään sopivia 😉

Vaikka pyrin löytämään kaikki vaatteet kierrätettyinä, enkä näin ollen pysty suoraan vaikuttamaan valinnoillani valmistajan bisnekseen, niin silti maksan mielelläni kirpparillakin kunnon hinnan eettisesti tuotetusta ja laadukkaasta vaatteesta.

Ja tavallaan minusta se on viesti kuitenkin kuluttajille, ja siten välillisesti myös valmistajalle, jos h&m 8€ vaatetta ei tahdo saada kaupan edes 1€ hintaan. Mutta 30€ vaatteen saa myytyä 8€ hintaan vieläpä ihan helposti. Lisäksi myyjälle jää mukava käyttökokemus laadukkaasta tuotteesta, ja hyvä mieli eettisesti kestävästä taustasta.

Vaate teollisuuden ympäristökuorma, ja lasten riisto halppisketjujen bisneksessä, ovat niin käsittämättömiä asioita, että tällainen alinomaan maailman tuskaa poteva ihminen suorastaan luhistuu niiden alla.

Voi miten paljossa länsimainen voi valinnoillaan vaikuttaa!! Vaikka kritisoin merkkivaate ”trendejä”, ja pidän kaikkea pintaliitoa melko turhana, niin on siinä hyviäkin puolia.

Esim.just se, että kalliimmat vaatteet, jotka joo, ovat laadukkaitakin, mutta joiden hinta koostuu valitettavasti myös merkistä, ovat useimmiten tuotettu eettisemmin kuin halpisvaatteet.

Siinä on iso syy maksaa vähän turhasta, ei ainakaan ole tukemassa lapsityövoiman käyttöä.

Toki vaatevalmistajan taustat pitää itse selvittää, eikä voi sokeasti luottaa, että hinta kertoo suoraan onko valmistusprosessi eettinen vai ei. Mutta pääpiirteittäin oon havainnut, että vaatteen eettisyydellä ja hinnalla on yhteys.

Niin tärkeitä aiheita, lapsityövoiman käyttö, ja ja pois vaatteiden ympäristökuorma, mikromuovit vesistöissä ym, että niistä on kirjoitettava joskus oikein ajan kanssa.

Taas tällainen pintaraapaisu tän päivän mietteistä. Myyjän päällä näkyvä collegetakki oli super kaunis, ja sopi mullekin.

Mutta tavoilleni uskollisena maksan huokeamman hinnan, ja säästän vähän luontoa, suuntaamalla retkeni paikalliseen tavarataloon Kylänraitin kirppikselle! 🙂

P.S. molempien lasten nätit kerhovaatteet ovat juurikin tuolta edellä mainitusta paikasta. Hyviä löytöjä pikkurahalla!

Loppuun vielä kuva höpsöistä kavereista lenkkipolun varrelta.