Piia Rautiola

Yleinen

Hammaslääkärissä lapsen kanssa

Tosiaan. Neiti kun on täyttänyt hiljattain kaksi vuotta, oli taas aika käydä tarkistuttamassa purukalusto. Kyllä hän oli tohkeissaan lähdössä, kun kerroin mihin mennään.

Kuvassa näkyvä pikkukovis on kyllä ihan omaa luokkaansa! Aikoi lähteä tohdiksi siskolle jos sitä alkaa pelottaa. Ja lippis väärin päin tietysti 😀

Hieman mietin, että minkähänlaisen saarnan taas saan, kun kerron imettäväni Elsaa edelleen.
Olin kyllä yllättynyt, kun asia olikin ihan ok! Varmaan on taas jotkut suositukset muuttuneet, kun ennen se oli jo 9kk iässä (siis voi järjen köyhyys!) vähän semmoinen vaikea juttu, että pitäis suuterveyden vuoksi lopetella. En kyllä usko siihen yhtään!

Vähän kun pohdiskelee, että niin, miksi hän ihmislapsella on ne maitohampaat, eikä vaikka esihampaat? Eikö se anna vähän osviittaa asialle. Ja kaiken lisäksi ku nämä maitohampaat pysyvät eskari ikään saakka suussa, niin siitäkin voi vähä päätellä, onko 9kk iässä ehdottoman tärkeää jo lopettaa äidinmaito.

No, nämä nyt on näitä. Onneksi suositus on muuttunut, sillä imetystilastoissa ei muutoinkaan ole hurraamista, joten tällaiseen syyhyn se ei kenelläkään soisi päättyvän, jos muuten on onnistuakseen.

Velipoika näytti vähän mallia tuolin käytössä, kun Elsaa meinasi pelottaa. Ensin tutkittiin Kallen hampaat, ja sitten uskaltautui Elsakin näyttämään omansa.

Näin se yhteistyöllä sujui, sisarusrakkaus on hellyyttävää <3

Hammaslääkäri oli soppelisti 9.30, joten päätimme sen päälle piipahtaa MLL perhe kahvilassa joka alkaa 10.00. Kahvilassakin sattui olemaan vaatekutsut. Tällä kertaa Noshin paikallinen myyjä oli esittelemässä.

Kaikki samat eettiset periaatteet ja laatujutut, ovat kulmakiviä suomalaisella Noshilla samoin kuin ruotsalaisella Me&I:lla. Kuitenkin Noshin malliston värimaailma, ja vaatteiden hauskat yksityiskohdat, iski muhun paremmin. Päätin pitää pikku kaveriporukalle extempore aamupäiväkutsut. Anu myyjä on myös kotiäiti, ja itselläni on illat vähän kortilla, niin tämä sopi molemmille hyvin.

Noshit on kyllä kivoja, niissä on aina joku juju.

Perhekahvila on kyllä mukava kohtaamispaikka. Silloin tällöin siellä käyn, ja vaikka joka kerta on hieman eri porukka koolla,on sinne silti helppo mennä, ja juttukavereita löytyy aina.

Tänään meillä oli kyllä todella ajatuksia herättävä keskustelu parin äidin kesken suomalaisesta hammashuollosta, koulutuksesta, sekä turvallisuudesta. Miten uskomattoman hyvässä maassa saamme elää! Miten hyvin yhteiskunta on asiat järjestänyt! Tietääkseni missään muualla, alaikäisten maksuton hammashuolto ei ole tässä mittakaavassa toteutettu, kuin meillä.

Ja pikkukaupungin etuja sekin, että hoitoon pääsee ripeästi, auton saa surauttaa lähiparkkikselle, ja itse hoitola on sopivan pieni ja kodikas, jotta lapsenkin on kiva sinne mennä.

Koulutus taas on ihan oma lukunsa ja kokonaisuutensa. Itselle toki ajankohtaisinta alaluokkien opetuksen järjestäminen. Takalossa toteutettu jousto opetus on valtakunnallisestikin ihan vertaansa vailla. Se ottaa huomioon eri oppimisvaiheessa olevat lapset joustavasti, kuitenkin niin, ettei kukaan leimaudu.

Nämä eivät ole itsestään selvyyksiä muualla maailmassa, eivätkä edes meillä suomessa hetikään joka paikkakunnalla.

Suurkaupungissa on omat haasteensa, pienemmissä kunnissa palveluita taas ei pystytä enää yhtä hyvin toteuttaa. Kannuksessa ollaan monessa mielessä etuoikeutettuja. Muistetaan olla kiitollisia aina, kun aihetta on!

Kotona katselin jääkaapin sisältöä, ja mietin, että mitähän sitä saisi kasaan, kun oli yhtä ja toista jämää. Muusin jämä, juuston loppu, pari päivää vanha porkkanaraaste (menee kyllä äkkiä kuivaksi, pitäisi heti syödä pois ku on tehnyt) parsakaali, joka on vihannes lokerossa pyörinyt jo viikon verran. Ostin sitä tarjouksesta, kun oli niin edullista. Ja se kun ois justiin niin superterveellistäkin. Mun ei vaan oo tullu käytettyä sitä mihinkään. Kukkakaalta syön raakana päivittäin, mut parsakaali kaipais vähän jalostusta.

Söin jokin aika sitten ravintolassa taivaallisen hyviä juurespihvejä. Yhtäkkiä muistin että nehän oli listalla mitä pitäisi tehdä kotonakin. Huippu idea, ja mikä parasta, vetää kaikki tähteet sisäänsä.

Siis porkkanaa vähän lisää raasteeksi, juusto mukaan, samoin parsakaali. Sitten muusi näiden sekaan. Suolaa sopivasti, viisi kananmunaa ja kerman loppu. Lopuksi vielä punaisia linssejä proteiiniksi ja mehevyyden tuojaksi, ja sitten vain taikina seisomaan hetkeksi.

Kuvassa näkyvä pihvi on pannulla paistettu, ja hajosi vähän. Loput tein uunissa ja tuli tosi hyviä ja kiinteitä.

Vähänhän tämä lapsia arvelutti, mutta söivät silti. Juureksia meidän lapset syö ihan liian vähän, joten tässä yksi ruoka jonka otan kyllä listalle.

Kasvisruokaa pitäisi ylipäätään syödä paljon useammin. Vaikka meillä syödään säännöllisesti kanaa ja lohta, muikkuja sekä silakoita, on punaisen lihan osuus silti liian suuri.

Arjen tohinassa se jauheliha vaan on niin helppo ja nopea. Mutta eipä tässäkään ruoassa aktiivista työaikaa mennyt kuin hetki. Toki kokonaisivalmistus aika on sen verran pitkä, ettei ihan lennosta kuitenkaan valmistu.

Illalla tuttuja touhuja kotona. Aale pojan kekseliäisyys hämmästyttää kyllä aina vain. Hänellä ei pahemmin tylsiä hetkiä ole. Aina on joku vempele työn alla. Tänään se näytti tältä.

Legot on kyllä tosi hyviä ja kehittäviä leluja.

Ilo oli ylimmillään kun postilaatikosta löytyi kauan ootettu paketti. Esikoiselle olen luvannut palkaksi kaikesta reippaudesta ja avuliaisuudesta Cuulas trion levyn. Jos tämä upea lauluyhtye ei oo vielä tuttu,niin kuunteleppa YouTubessa. Aivan ihanaa sielukasta ja omaleimaista musiikkia!

Kirjoittanut

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *