Piia Rautiola

Yleinen

Kannus liikuttaa

Tänään on ollut kyllä liikunnan täyteinen päivä! Ensin koulun liikunta päivässä, sitten sisäleikkipuistossa, ja illan päälle vähän puuhommissa. On se mukava kun Kannuksessa tapahtuu!

Liikuntapäivä oli ihan kiva, vaikka itse kyllä valitsisin mieluummin että syyslukukausi olisi aloitettu aiemmin, sen sijaan että lauantai koululla pitäisi päiviä tienata. Mutta hyvä näinkin. Ekaluokkalainen varsinkin oli kyllä väsynyt, mutta kyllä se siitä kun alkuun pääsi.

Kuvat jäivät vähän vähälle, mutta tässä pari kuitenkin.

Pieni evästauko käytiin pitämässä korjaamalla, ja samalla moikkaamassa töissä ollutta iskää.

Pieni lenkki tehtiin kotiin, kun kaveri kävi kirppiskasseja vähän tyhjentämässä.  Mulla on varastossa aina meiltä kiertoon lähtevää tavaraa, ja pääasiassa se menee kaupaksi lähipiiriin suoraan kotoa. Voi että miten mukavaa on, kun vaatteen saa vielä uudelleen kiertoon! Mulla on vähän sellainen periaate, että myyn itse kaiken mitä en tarvitse. Näin pysyy hyvin joku ”harkinta” kirppistelyssä, kun tietää että joutuu näkemään vähän vaivaa jos sattuukin hutiostos. Hyvin on periaate toiminut. Pitkän ajan päästä vien loput SPR kirpparille, mutta ihanan vähän onneksi tarvii siihen turvautua.

On kamalaa lukea siitä, miten UFFin ym vaatteet eivät kelpaa enää kehitysmaillekaan! Joka paikassa vaan on yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Tässä hyvä syy satsata laatuun ja vaikka vähän maksaakkin siitä, jos ei jaksa kirppareilla kiertää. Sekään kun ei ole se kaikkien juttu. Mutta hieman kalliimpaa ostaessa tavaran arvostus kasvaa, eikä sitä tule heitettyä menemään siten kuin halpiskaimaansa.

Samalla on mahdollisuus tukea myös eettisesti kestäviä tuottajia. Pienten lasten kurjuudessa valmistamat vaatteet.. Voi miten surullinen ajatus. Ja vain sen tähden, että me hyväosaiset saisimme elää mahdollisimman nautinnollista elämää, ja kuluttaa mielin määrin kaikkea ympärillä olevaa.

Jos mulla ei olisi perhettä, en miettisi hetkeäkään lähtemistä ulkomaille, edistämään näitä ja muita ihmisyyteen liittyviä asioita. Tässä elämäntilanteessa ei kuitenkaan voi muuta, kuin olla äänessä ja laittaa kädet ristiin, jotta kaikki maailman ihmiset saisivat elää edes jossakin määrin ihmisarvoisen elämän.

Mies puuhaili kotona ulkorakennuksen parissa. Kyllä tuntuu kivalta, kun saadaan viimeistelyt piakkoin valmiiksi❤❤

Pihlajat on niin kauniina nyt. Meidän pihalla on kymmenkunta suurta pihlajaa. Vanhan pihapiirin helmiä, nämä suuret puut. Pihlajat antavat niin kauniin ilmeen nyt, ja oikeastaan joka vuoden aikana. Talvellakin sen suuri oksisto on hyvin kaunis, kun oksat kimaltavat jäisinä. Myös lumivaippa pysyy siinä paremmin, kuin vaikka koivussa. Ihana puu!

Sisäleikkipuisto oli menestys! Väkeä oli todella paljon, ja oli se niin huippu hyvin toteutettu, ettei ihme! Lapset pääsivät puistoon ja uimaan ilmaiseksi. Meidän osalta uinti jäi huomiselle. Vaikka yksin touhuankin lasten kanssa yhtä ja toista, enkä halua tehdä useamman lapsen kanssa touhuamisesta mitään ongelmaa, niin uinnissa menee kyllä raja. Kuvat jäivät melko vähälle, sillä aika meni lapsia vahtiessa ja useamman ihmisen kanssa jutellessa aiheesta The Monari, ja sen tulevaisuus. Hyviä ideoita vireillä, niistä lisää myöhemmin 😉

Muutama kehno kuva pienimmästä. Isoimmat viilettivät tukka putkella koko ajan, eivätkä näin ollen päätyneet kuviin. Itse pomppulinnoista ei tullut yhtään kuvaa. Elsan mielestä ne oli pelottavia, varmaan puhaltimesta tuleva ääni oli se mikä pelotti. Pysyttelimme siis täällä turvallisella alueella.

Tapasin puistossa myös hyvän tuttavani, joka on vastikään menettänyt lapsen aivan lähellä laskettua aikaa. Voi miten vaikea oli pidättää itkua.. Ihmiselämän vaikeimpia hetkiä, oman lapsen menettäminen.. Ei siihen sanoja löydy. Kiitollisuus omista aarteistani korostuu aina näissä hetkissä. Voimia ja jaksamista tälle perheelle.

Illalla tarjoutui hetki kahden keskistä aikaa. Me ollaan molemmat sen luontaisia, että rentoudutaan parhaiten tekemisen kautta. Puuhommat on niitä parhaita nollauskeinoja, jolloin saa hyödyn ja huvin samalla. Meillähän on iso 115m2 lämmin ulkorakennus, johon mieheni on asentanut puukeskuslämmityksen. Se on kätevä ja edullinen, mutta puita tietysti pitää olla talven varalle kunnolla. Nämä oli tämmösiä isoja mötkäleitä, jotka menevät isoon pesään kyllä hyvin, ja joita heitellessä tuntee kyllä lihakset joka puolella. Sen verran painavia ovat.

Kuulumisia vaihdettiin, ja oli kivaa. Reipas hoitotyttömme oli laittanut lapset nukkumaan esikoistaan lukuunottamatta. Hänen kanssa oli sovitti että saa valvoa aikuisten kanssa tänään.

Voi sitä innostusta 💓 Sillä välin kun odottelimme ulkosaunan lämpiämistä, minä laittelin iltapalaa, ja hän lauleli Cuulaksen levyn mukana. Musikaalisuus on yksi yhteinen piirteemme, ja on kyllä mukavaa nähdä ja kuulla, että hän nauttii musisoinnista kuten äitinsäkin. Valtava voimavara elämässä, musiikki.

Levyllä kuului ihana laulu, joka kertoo erityislapsesta. Kertosäe menee näin ”Joskus silmiini myötätunnon kyyneleet nousevat kun nään, erilaiset askeleet. Minun rakkauteni tuhansiksi kertautuu, koska erilainen oot kuin joku muu” 

Tämä laulu tuo aina mieleeni kaikki erilaiset lapset, etenkin rakkaan erityisen kummityttömme.

Tänään ajatukset jäivät myös erityisesti lapsensa menettäneen tuttavan luokse. Suru sydämen sopukoihin.

 

Kirjoittanut

Piia

2 thoughts on “Kannus liikuttaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *