Piia Rautiola

Yleinen

Ulkorakennus edistyy

Niin se vain eilinen postaus jäi välistä. Huomaa että loppukuuta kohden alkaa hieman rakoilla 😄 Tarinoidaampa nyt sitten eilisenkin edestä. Eilen oli tosiaan se Maakuntauudistuksen poliittisen ohjausryhmän järjestäytymiskokous. Kyllä tuli tuutin täydeltä asiaa, johon saa nyt iltalukemisina oikein tosissaan perehtyä.

Monille varmaan on vielä hyvin epäselvää, mitä tämä uudistus käytännössä esim. meille kannuslaisille tarkoittaa. Jossain määrin se on epäselvää vielä itse johtoryhmällekin, kun sana muutos, on niin ajankohtaista koko suunnitelmassa. Ajattelin jakaa tähän yhden hyvin havainnollistavan kuvan siitä, mitä uudistus pääpiirteittäin tarkoittaa. Paneudun aiheeseen jossain kohtaa lisää (aivan niin kuin olisin kirjoittanut näin aiemminkin, ehkä useammankin kerran) ja postaan sitten vähän tyhjentävämmin. Uskon nimittäin, että monia kuntalaisia tämä kiinnostaa.

Eli tällä hetkellä eri alojen organisaatioita on hajallaan miten sattuu. Kuten lainausmerkeissä lukee, yksinkertaisuudessaan uudistus tarkoittaa sitä, että ”Yksinkertaistetaan aluehallinnon järjestämistä (valtio, alueet, kunnat) Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen keskittäminen selkeille itsehallintoalueille.” Eli kaikki tällä hetkellä hajallaan olevat organisaatiot tulevat yhden suuren toimijan, maakunnan alle. Maakuntaa tulee hallinnoimaan maakuntavaltuusto, ja hallitus. Se mitä muita toimielimiä valtuuston sisälle syntyy, ei vielä tiedetä.

Kokous oli kaikin puolin tosi hyvin valmisteltu, kiitos siitä kuuluu todella selväsanaiselle ja hyvin asiansa osaavalle Soite muutosjohtajalle Ilkka Luomalle. Kokouksessa kohtasin taas sen ikävän asian, jonka niin monessa muussakin kokouksessa syksyn mittaan. Nimittäin hajusteet. Voin kertoa, että hajusteyliherkälle ei ole mikään ihanteellinen tila olla samassa paikassa kuin useampi vähän reippaammin itseään freesannut kanssa kokoustaja. Päänsärky alkoi jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta ihme kyllä, ei yltynyt vielä kovin pahaksi. Kotiin pääsin ihan kohtuudella, mutta siinä vaiheessa oli jo ihan kunnon migreeni. Loppupäivä meni vaakatasossa, onneksi pystyin hetken torkahtaa, ja pahin helpotti sillä. Muistakaa siis noudattaa yleisissä tiloissa pyydettyä hajusteettomuutta. Hajusteet ovat todellinen ongelma monille.

Minulle uudistus tarkoittaa lähinnä aivan myönteisiä asioita. On hyvä kun toimintoja yksinkertaistetaan, kaikessa on niin paljon ylimääräistä byrokratiaa ja hitautta tällä hetkellä. Meillä Kannuksessa tulee isoja päätöksiä eteen, mm.ruokahuollon toteutus. Ja nämä luonnollisesti vaikuttavat monen kuntalaisen elämään. Viisaat päät yhteen siis, vai miten se oli.

Somessa Kannuksen tilanne on päässyt ihan uusiin mittasuhteisiin, kun entinen paikkakuntalainen avasi keskustelun palveluiden kuihtumisesta. Mistä ihmeestä tällainen huoli on lähtöisin? Nordean tai optiikkaliikkeen lopettaminen ei kyllä kerro kaikkea. On monia muita, tärkeämpiä asioita, jotka ovat kehittyneet viime vuosina. Minun mielestäni peruspalvelut, tai päivittäis tarpeiden joustava täyttyminen, ei ole sama asia kuin erikoisliikkeet, tai useampi tarjolla oleva pankki. Toki olisin itsekin suonut, etteivät edellä mainitut toimijat olisi Kannuksesta pois lähteneet. Kuitenkin maailman malli on tänä päivänä sen kaltainen, että tehokkuus ja tuottavuus edellä useat yritykset menevät, ja näin se vain on. Ei siihen paljon ole nokan koputtamisesta tavan tallaajalla. Tietysti harmittaa erityisesti menetetyt työpaikat, sillä työpaikat ovat kaiken edellytys. Kuitenkin katsoisin luottavaisena tulevaisuuteen, ja lähtisin etsimään uudenlaisia kanavia pitää elinvoimaisuutta Kannuksessa yllä, sen sijaan, että alistuisin surkuttelun tielle.

En tiedä mistä se johtuu, ehkä täällä on ollut hyvää uutta boostia viimeisen vuoden aikana, yhtä kaikki, uusia tuulia on selkeästi ilmassa. Minulla on vahva usko siihen, että lähitulevaisuudessa Kannus kehittää jo nyt hyviä palveluita entistäkin monipuolisemmiksi, ja niitä tullaan hakemaan enenevässä määrin lähipitäjistäkin.

Jos tahtoa ja asennetta löytyy, niin kaikki on mahdollista. Vai mitä sanotte Uran aktiivisuuden noususta? Siinä yksi hieno esimerkki, miten oikeiden tekijöiden ollessa asialla, voidaan harrastus aktiivisuus nostaa ihan uudelle asteelle.

 

 

Uskon, että entistä isompi joukko suomalaisista, kaipaa yksinkertaisempaa arkea, ja rauhallisempaa elämänmenoa. Sellaista juuri, mitä Kannuksen kokoinen soppeli pikku paikkakunta tarjoaa. Lyhyitä välimatkoja ilman ruuhkia, hyvää paikallista päivittäistavara valikoimaa, pieniä ryhmiä niin päiväkodissa kuin kouluissakin, turvallista lapsuutta, yhteisöllisyyttä, luonnonrauhaa, hyviä harrastusmahdollisuuksia, virkeitä sivukyliä ja järjestötoimintaa jne. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka miten. Eikö tässä ole jo kaikki hyvän elämän edellytykset? Minun mielestä on. Itse ruuhkavuosia elävänä, koen niin helpottavaksi, kun saan ajaa autoni paikallisen liikkeen oven eteen, ja hoitaa viikon ruokaostokset puolessa tunnissa. Kauppa josta saa kaiken mitä tavallisesti tarvitsee, mutta valikoimaa on juuri se optimaalinen määrä, jotta aikaa ei tuhraannu turhaan haahuilemiseen. Sama pätee terveyskeskukseen, ja kaikkiin muihinkin putiikkeihin. Lisäksi voin vaihtaa pari sanaa milloin kenenkin asiakaspalvelijan kanssa, ja kaikki ovat jo jollakin tasolla tuttuja.

Kauppakeskuselämän ja suurkaupunkien huippuaika on tavallaan jo takana päin. Toki kaupungistuminen on päivän sana, mutta pääasiassa sitä ohjaa työllistymis mahdollisuudet, ei niinkään se ihanne, mitä suurkaupungin vilinä kulttuurin ja toiminnan janoiselle tarjoaa. Meidänkin Kannus, voi olla tulevaisuudessa yhä useammalle perheelle potentiaalinen asuinpaikkakunta, ja varteenotettava vaihtoehto Kokkolan ja Ylivieskan rinnalla, jos vain itse uskomme niin. Kaikki on mahdollista, kun löytyy sitä kuuluisaa yhteishenkeä ja Uran aktiivivanhempien kaltaista talkoohenkeä. Aika ja ihmissuhteet ovat mielestäni ihmisen tärkeimmät pääomat. Ja niissä pieni kaupunki pesee suuremman sata-nolla.

Kyseisessä some keskustelussa vanhustenkin oloista ehdittiin olla huolissaan. Olen työskennellyt pitkään ikäihmisten parissa täällä Kannuksessa lähes joka yksikössä. Olen opiskeluaikana ollut pätkän vastaavissa töissä Uudellamaalla. Vanhusten olot tuolla olivat jo silloin, yli kymmenen vuotta sitten, aivan surullisen surkeat. Mitä ne ovatkaan nyt! Kannuksessakaan kaikkien yksiköiden arki ei ole aina ihanteellista, mutta kaukana se silti on siellä näkemästäni.

Miten mukavalta on monesti tuntunut, kun olen mennyt pitkästä aikaa tekemään työkeikan Kotirantaan tai Puistolaan, kun hoitajat tuntevat asukkaiden historiaa, ja ovat kaikin puolin läheisiä heidän kanssaan. Usein työn lomassa vakihoitaja juttelee sijaiselle vaikkapa näin ”tämä on tämä Helli, sen Kitinkannuksessa asuvan Antin sisko, tiesitkö? Heidän kotitalonsahan on siinä Junkalantiellä. Eikös Helli teillä ollut siinä eläimiäkin” johon mummu vastaa ” joo joo, olihan meillä, viis lehmää parhaimmillaan. Voi että kerrankin sattui sillä tavalla…” ja niin edelleen. Tällainen kuvitteellinen, mutta varsin arkipäiväinen tilanne. Tällainen keskustelu usein johdattuu sinne ihaniin lapsuusmuistoihin. Samoja asioita kerrataan hoitajan kanssa taas, kuten on tehty usein vuosien mittaan mummon asukkaana olo aikana. Ja jokaisen juttutuokion myötä, vanhus kokee sitä turvallisuuden tunnetta, mitä kotona kuuluukin tuntea, vaikka lähimuisti olisikin kadottanut tuoreet asiat. Nämä ihmiset täällä tietävät kuka minä olen, ja mistä tulen. Tämä on yksi niistä asioista, joita ei koskaan suurkaupungissa voi saavuttaa. Pienen yhteisön tuoma intiimiys ja turvallisuuden tunne.

 

Naapurin papan omenasato pääsi ensi käsittelyyn, kun Lilli innostui kuivailemaan niitä. Mukava touhukas vaihe tytöllä. Koko ajan pitäisi olla leipomassa tai puuhaamassa jotain muuta pikku askaretta. Hienosti hän jo osaa hoidella monta juttua alusta loppuun, eikä äidin tarvitse papattaa edes loppusiivouksesta.

Ulkorakennuksen muodon muutos jatkuu pikkuhiljaa. Tänään oli ohjelmassa ulkovalaistuksen kokeilua. Minä putsasin rännejä, naisetkin nimittäin voivat sitä tehdä, jos joku ei tiedä, samalla kun Matias värkkäili valojen kanssa. Rännit ja syöksytorvet ovat taas melkein kuin uudet, kun hinkkasin ne samalla puhtaaksi.

Ulkovalot on nätit. Uskon että tämä on se lopullinen ratkaisu. Meillä on aina sama ongelma kun alamme jotain puuhaamaan, valinnan vaikeus. Siksi oonkin vähän yllättynyt, että näinkö helpolla tämä meni! Olin varautunut että ehkä kolmas tai neljäs vaihtoehto olisi se mihin tyydyttäisiin. Tuli kyllä elävästi rakennusaika mieleen, silloin kun ”hinkattiin” yhen jos toisenkin asian kimpussa. Toisaalta, kaikki kodissa miellyttää edelleen tosi paljon, joten sekin vaiva silloin kannatti nähdä, eikä tyytyä mihinkään ihan hyvään.

Kuvassa tällainen väliaikainen koeversio nyt. Hyvä makustella vielä hetkinen ennen kuin laitetaan pysyvästi paikoilleen.

Kirjoittanut

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *