Piia Rautiola

Yleinen

Välikausivaatteet lapsille

Tänään ajattelin avata vähän mun kirppis filosofiaa syvemmin. Kaikki varmaan ootte jossain kohtaa lukeneet tästä harrastuksestani.

Kirppis innollani on pitkä historia, joka sekin juontuu lapsuudesta. 90-luvulla kirppisvaatteet eivät olleet todellakaan mikään trendikäs juttu, kuten nykyisin, mutta äitini arvot ovat olleet aina taloudellisuuden ja kestävän kehityksen puolella, joten kirppiksiä on kierretty paljon.

Nuorempi veljeni sairasteli paljon, ja hänen kanssaan piti säännöllisesti käydä keskus-sairaalassa. Sairaala reissuun liittyi kaksi vakio juttua. Luontaistuotekauppa ja kirppis. Kallentori ja Yhteiskristillinen kirppis olivat silloin kai ainoat kierrätyspaikat Kokkolassa, ja ne tulivat tutuiksi näillä reissuilla.

Muistan vieläkin Yhteiskristillisen kirppiksen kiva tädin, ja muutaman tosi tärkeäksi muodostuneen jutun, jotka löytyivät tuolta kirppikseltä. Toinen vakio kirppistely paikka, oli Tornion kierrätyskeskus. Siellä kävimme aina Enontekiön reissun varrella. Mukavia muistoja.

Ihailen äitiäni, joka on aina osannut kekseliäästi ja luontoa säästäen vaatettaa meidät lapset. Minulla on seitsemän veljeä, joten kierrättäminen perheen sisällä on ollut helppoa. Usein äiti istui myös ompelukoneen takana, ja surautti näppärästi käyttövaatetta ”kosseille” niillä kun sitä kului. Itsekin pidän ompelemisesta, ja ompelin jo ala-asteella paljon vaatteita itselleni. Kuitenkaan en ole yrityksistä huolimatta saanut itseäni enää aikuis iällä viihtymään ompelukoneen takana korjausompelua pidempään. Sen sijaan kirppistely on jäänyt äidin perintonä.

Kannuksessa on viimeiset 20 vuotta pyörinyt 1-2 kirppistä, viimeisimpänä Kylänraitinkirppis. Suurimman osan vaatteista olen löytänyt paikallisilta kirppiksiltä, joskus viime ”hädässä” olen turvautunut toriin tai Facebook kirppareihin.

Yksi perusedellytys sille, että oikeasti pystyy valtaosan vaatteista hankkia käytettynä, on ennakointi. Harvemmin juuri siihen tarpeeseen löytää juuri oikean vaatekappaleen, etenkin jos haluaa omaa silmää miellyttävää, kuten itse haluan. Mutta esim. puoli vuotta etuajassa kun katsoo sillä silmällä, on jo paljon paremmat mahdollisuudet.

Voi kuulostaa työläältä ja hankalalta, mutta ei se ole. Ja lisäksi siihen kyllä harjaantuu, kun vain antaa itselleen mahdollisuuden.

 

Minulla on varastossa yhdellä seinällä liukuovikaapit, joissa pidän ulkovaatteet koko järjestyksessä. Keskellä varastoa on tukevat rautahyllyt, joille voi vaikka kiivetä, jos ei yllä jotain ottamaan. Ylähyllyllä on SmartStore isot laatikot, kullekin vaatekoolle oma. Alahyllyillä sitten kenkiä, urheiluvälineitä ym.

Varastoon on kiva mennä tekemään ”löytöjä” kun kausi vaihtuu, tai on aika siirtyä seuraavaan vaatekokoon. Ulkovaatteet hamstraan hyvissä ajoin, ja aina on ”ennuste” käynyt toteen koon suhteen. Olen hankkinut vaatteet edellisellä kaudella, tai jopa aiemmin. Tämä onnistuu hyvin, sillä en ole vaatteisiin kyllästyjä sorttia. Selkeät klassiset ulkovaatteet ovat nättejä vuodesta toiseen.

Tämän kertainen saalis näytti tältä. Ulkohousuja löytyi, jee jee! Melko hyvin muistan, mitä varastossa on, mutta usein löytyy jotain yllättävääkin. Meillä ulkoillaan paljon, joten jokainen tarvitsee parit ulkovaatteet kotikäyttöön ja yhden siistimmän kouluun ja kerhoon, sekä pyhätakit.

Suosin ulkovaatteissa teknisiä ominaisuuksia, mutta silti märkä ja kurainen vaate on inhottava pukea uudelleen,vaikka sisältä ei olisikaan vielä märkä. Siksi on kiva, kun naulakosta löytyy aina kuivat housut. Kuraeteinen näyttääkin lähes jatkuvasti tältä, kun edellisen ulkoilun jäljiltä vaatteet ovat kuivumassa.

Nelivuotias Kalle on ollut aina kyltymätön ulkoilija. Lisäksi hän on ollut aamuvirkku, ja ylhäällä viimeistään kuudelta. Hän on myös varsin omatoiminen ja näppärä lapsi, ja usein häntä luullaan paljon vanhemmaksi, varmaan osittain itse ohjautuvuutensa vuoksi.

Hän oppi melko pienenä pukemaan, ja parivuotiaana sujautti ulkovaatteetkin jo itse reippaasti päälle. Eräänä talviaamuna kävi niin, että heräsin oven kolahdukseen. En heti oikein tajunnut että se oli ulko-ovi. Hetken horroksessa oltuani huomasin ettei poikaa ollut sängyssä, ja säntäsin ylös. No, mitäpä sitä työmiehen alku talviaamuna muuta tekee, kuin kolaa pihaa. Kyllä siinä säikähdyksestä selvittyä rupesi naurattamaan. Uskomaton kaveri!

Tällaisen virtaveikon kanssa täällä elellään, eikä aamu ulkoilu into,  ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin. Uskollisesti hän kysyy joka aamu seitsemän maissa, joko saisi hakea naapurin lapset ulos. Ja siten siellä kyllä ollaan oikein urakalla. 4-5 kertaa päivässä ei oo ollenkaan poikkeuksellista. Ulkovaatteille siis on kysyntää.

Iso lämmin ulkovarasto on luxusta, tiedän. Se helpottaa tämän ajatuksen todeksi elämistä selkeästi. Silti se ei ole välttämättömyys. Meilläkin on ihan viime vuoteen saakka kaikki säästössä olevat vaatteet olleet yläkaapeissa. Hyvin mahtuu kun on selkeä järjestys ja systeemi.

Tällaisia touhuja täällä tänään.

Ylin kuva on aamulliselta perhekahvila reissulta. Mukava paikka kahvitella muiden mammojen kanssa, ja lapsille seuraa toisistaan.

Pikkuneiti tahtoi tämän haalarin sisälle heti, kun bongasi sen rekistä. Kaiketi kuosi miellytti häntä. Sanoin kyllä että tämä on vielä sulle iso, mutta hän totesi että anna tänne, se on mun haalari.

 

Päivälliseksi paistoin muikkuja. Ai että miten hyviä! Vielä pitäisi miehen hiukset leikata, ja päivä olisi pulkassa. Arki on mukavaa 🙂

Kirjoittanut

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *