Piia Rautiola

Yleinen

Mistä tätä paperia oikein tulee?

Nii-in, mistä tätä paperia riittää? Aivan hirvittävää paperin tuhlausta kaikki tämä mainosten ym. turhien papereiden määrä jo kotitaloudessa. Mitä se onkaan isommissa yrityksissä ym. Muistan kun olin pikkutyttö, ja sähköposti oli vasta tuloillaan. Kyllä silloin ihmeteltiin, miten liikkuvat paperit vähenevät radikaalisti, ja opettaja oikein painotti, että te tulette elämään sitä aikaa, kun tieto kulkee vain sähköisesti.

No, paljon on eteenpäin siitä tultu, ja sähköiset järjestelmät ovat helpottaneet ja tehostaneet monia asioita. Mutta loppua tälle turhake paperille ei silti ole tullut.

Tänään aamu alkoi laskujen maksulla ja muilla kirjanpitoon liittyvillä touhuilla. Taas tuli kauhea kasa pelkistä kirjekuorista. Olen vakaasti sopinut itseni kanssa, että muutan kaikki laskut e-laskuiksi. Jotenkin se vain aina lykkääntyy.. Niitä ei niin mieluisia hommia meinaan.

 

Kylänraitin kirppiksellä piti tietysti taas piipahtaa kauppareissulla, ja ai että mitä ihanaa löysin! Ostin jokin aika sitten 50-lukuisen kauniin kirjahyllyn paikkakuntamme FB kirpparilta kympillä, ja maalasin valkoiseksi. Hylly on oikein soma ja sopii meille. Se vain on ammottanut tyhjyyttään jo kuukauden päivät, enkä ole oikein tiennyt mitä siihen laittaisin. Tänään löysin siihen täydellisesti sopivat Riviera Maisonin lyhdyt. Ai että on kauniit!

Romaaneja meillä ei ole kuin muutama, sillä niitä ei tulipalon jälkeen ole tullut hankittua. Tulipalossa meni iso kokoelma 1920-1950 välisen ajan suomalaisia lasten ja nuorten kirjoja. Nostalgisilla omistuskirjoituksilla tietysti. Se oli katkera menetys kyllä. Niitä kun ei niin vain saa uusia. Ne olisivat sopineet ihan vain sisustuksellisestikin meidän kirjahyllyyn parhaiten. Kauniit murretut värit, ja aito vanhan ajan pahvi. Puhumattakaan siitä, miten kiva olisi ollut antaa myös lapsille luettavaksi. Muistan vieläkin miten jännittävää oli lukea lapsena niitä, ja kaunista vanhaa suomenkieltä. Olen ihaillut entisajan elämää pienestä saakka, ja näissä kirjoissa oli aivan oma tunnelmansa. Ollin oppivuodet, Kaarinan kesäloma, Pikkupappilassa, Pauli on koditon, muutamia mainitakseni. Ehkä saan vielä tilaisuuden keräillä ne kasaan uudelleen.

Perjantaisin pyrin pitämään siivous päivää, en mitenkään orjallisesti, mutta onhan se kiva tapa aloittaa vapaat. Meillä on rosteriset mikro, liesituuletin ja uuni. Olen kokeillut niihin varmaan kaikki keinot jotta pölyjen pyyhinnästä ei jäisi jälkiä. Ja arvatkaa mikä on ollut paras? Ruokaöljy! Voisko uskoa? Totta se kuitenkin on. Sitä vain vähän johonkin nukkaamattomaan liinaan ja sivelee pinnan läpi, niin kyllä muuten kiiltää.

 

Toinen mainio juttu on Universal Stone. Luonnonmukainen puhdistusaine jota voi käyttää lähes kaikkien pintojen puhdistukseen. Se että lapset on kotihoidossa, näkyy ennen kaikkea kodin siivouksen tarpeessa. Keittiö on ikuinen ihmettelyn aihe. Miten nämä ovet voi taas olla näin likaiset, ja lattia, pari päivää sittenhän sen pesin. Mutta näin se vain on, ja kuuluukin olla. Mulla on tapana ehkä kerran kuukaudessa jynssätä keittiö oikein perusteellisesti. Silloin myös teräsaltaat ja taso, saavan kokea Universal Stonen ihmevaikutuksen. On kyllä tehokasta ainetta, ei oikein uskoisi että vihreä saippua, kiillotussavi ja glyseriini, tepsivät näin tehokkaasti. Myös kädet kiittävät, sillä minulla jos jollain, on heikko iho käsissä.

Perjantaina meillä on tapana juhlistaa vapaita myös vähän paremmalla ruoalla. Monesti kiireessä tästäkin joustetaan tietysti, mutta jos vain hyvällään ehdin, niin kokkaan jotain muuta kuin perusjuttuja. Tänään tein pinaattituorepastaa pekoni-paprika kastikkeella. On muuten hyvää! Iso ero kuiva pastaan ja pekonihan nyt on aina hyvää. Ei mitään kevyintä, mutta kastikkeeksi tehtynä ei liian tuhtiakaan. Pekonista luonnollisesti irtoava rasva riittää hyvin jauhojen kypsyttelyyn, ja sileän kastikkeen aikaan saamiseen.

Päivän päätteeksi lähdin lenkille, ja koska huomenna ei ole koulua, pystyi Lilli lähteä seuraksi. Ai että mukavaa! Nautin hirvittävän paljon ”tehokkaasta” elämän tavasta, ja mikä sen parempaa kuin tarjota esikoiselle erikoisaikaa ja hoitaa liikuntahommat samalla. Olen kertonutkin aiemmin jalkavammani pitkällisestä kuntouttamisesta. Lähete fyssarille on, ja yksi aikakin oli varattuna, jonka jouduin kuitenkin perumaan. Ihmeellistä tässä on se, että jalka ei ole pahentunut säännöllisestä lenkkeilystä huolimatta!? En yhtään tiedä miten tämä on mahdollista, enkä oikein uskalla vielä todeksi uskoa, sillä aktiivilenkkeily aikaa on vasta vähän takana. Mutta toivoa on, ja se jos joku antaa hyvää mieltä. Taidan siis odotella vielä tovin, ennen kuin menen Mian arvioon. Kannuksessa on muuten aivan superhyvä fyssari, jolla on kattava osaaminen jalkahommien ja varmasti muidenkin vaivojen kanssa. Kitinvaparilla ottaa vastaan, ja Mia Salmi on hänen koko nimensä 🙂 Terkut vain sulle, jos satut lukemaan 😉

Terapeuttinen maisema <3

Olen ollut vähän malttamaton juoksu pätkien pituuksien suhteen, sillä se vain on mun luontoiselle vähän turhauttavaa hinkata sitä paria kilsaa viikkokausia. Niin olen kuitenkin tehnyt, ja KUUNNELLUT itseäni koko ajan. Sitä kun kaikkialla toitotetaan, niin neuvosta vaaria vain. Eräs läheinen ystäväni, joka harmikseni asustelee kauempana nykyisin, on myös fysioterapeutti. Hän jos joku tuntee mun luonteen, ja osaa jo alkuunsa ottaa kantaa moneen asiaan. Kiitos vain murulle puhelin konsultaatiosta, sillä epäilen että hänen vinkkinsä juoksutyylin suhteen on varmaan ollut yksi avain tekijä jalan kanssa. Kaksi neuvoa. Juokse vatsa pitkänä (ei ulos, vaan ylöspäin 😀 ) ja käännä kipeän jalan jalkaterä aivan aavistus ulospäin. Tsadaa, tässä ollaan, juuri 7km, siis seitsemän kilometriä juosseena!!! Jee! On hieno tunne, ja olisi kulkenut vaikka miten vielä. Nyt kyllä oikein istun ja ajattelen, kaiken harmituksen jälkeen, että minä tosiaan pystyn juosta jo verrattain pitkän pätkän.

Reipas höpöttelijä mukana, äidin tarvii vain keskittyä kuuntelemaan, ja hengittämään kolmella sisään, kolmella ulos 😀

Huomenna on taasen touhun päivä edessä, ja mukavaa politikointia tiedossa. Kälviällä kokoonnumme keskustelemaan keskusta aatteen taustoista ja maakunta uudistuksesta Jirkan johdolla. Elsa-enkelini pääsee mukaan, sillä Keskusta on lapsimyönteinen puolue, ja lapset mahtuvat kaikkialle missä Keskustan tyypit kokoontuu. Pojat pääsevät iskän kanssa äijäpäiville. Lilli taasen menee kaverille jatkamaan maja projektia. Kiva päivä kaikille!

Pois aurinko jo painui vuorten taaksi, pois tämä päivä kulki ainiaaksi. Kaikkine riemuineen ja murheineen se mennyt on, ei saavu uudelleen… Yksi kauneimpia iltavirsiä, sen sanoihin on hyvä jäädä. Ja kiittää.

Kirjoittanut

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *