Piia Rautiola

Yleinen

Ihana imetys

Imetysviikon kunniaksi ajattelin kirjoittaa tästä paljon puhuttavasta aiheesta. Imetys jos mikä, nostattaa tunteita. Toisella lyhyeen jäänyt imetys harmittaa. Toisen imetys ei ole alkuunkaan ottanut onnistuakseen. Joku taas on kokenut olevansa jotenkin epäsopiva imettäjä, eikä ole koskaan oppinut nauttimaan siitä, ja siksi imetys on päättynyt nopeasti, vaikka se periaatteessa olisi sujunut sen suuremmitta ongelmitta. Jollakin taas muutaman kuukauden imetyksen jälkeen, kiinteiden astuessa kuvioihin, on lapsen kiinnostus äidinmaitoon vähentynyt, ja äiti on kokenut hetken oikeaksi imetyksen lopettamiselle. Kokemuksia on varmaan yhtä monta kuin on äitiäkin.

Sitten on meitä, jotka vain imettävät ja imettävät. Oma imetystaipaleeni on ollut pitkä. Olen imettänyt lähes yhtä soittoa siitä saakka, kun esikoiseni syntyi. Häntä 12kk, toista lastamme 22kk samoin kolmatta, ja tämä neljäs on rinnalla edelleen, vaikka ikää on jo 2v2kk. Jotenkin se on ollut itselleni tärkeää, ja sellainen asia jonka eteen olen taitekohdissa halunnut tehdä töitä. Nimittäin itsestään se ei ole minullakaan sujunut.

Pikkuvauva ajan maidonpaljous ja siitä johtuvat vauvan vatsavaivat. Puolivuotiaan uteliaisuuskausi, jolloin imettää voi vain pimeässä huoneessa. Tehoimukaudet pitkin matkaa, jolloin lapsi takaa tulevaa ravinnon tarvettaan viihtymällä rinnalla lähes koko ajan ja siten kertomalla äidin elimistölle että kasvukausi on tulossa ja maitoa pitäisi tuottaa enemmän. Vuoden ikäisen yöpainotteinen syöminen, jolloin päivän touhuilta ei malta rinnalle rauhoittua, mutta läheisyyden puute otetaan takaisin niinä lukuisina yöllisinä imetyshetkinä. Sitten on uutena kokemuksena näin ison lapsen imetys, joka jo sanoo ”äiti, otan nyt tun mammaa, en latimammaa” tai ”äiti, mää oon tun vauveli, anna mulle tun mammaa” ”äiti anna toitettaki, ihana mamma” jne. Nii-in, ihana mamma.

Tämä ihana mamma, yritettiin kesällä vieroittaa neidiltä. Kaksi pitkää kuukautta hän oli sitä ilman, ja haikeudella yritti siitä luopua. Edelliset lapset olen vieroittanut ”lapsentahtisesti” ja se on sujunut aivan helposti, mutta aivan ressukka hän kyllä oli, eikä selvästikään ollut valmis luopumaan. Reilun vuoden ikäisenä saavutetut ehjät yöt olivat muisto vain, ja yöllä hän heräili jatkuvasti hädissään tarkistamaan onko äiti lähellä. Ajattelin, että joo, hän on vain niin isoksi asti imetetty, että ottaa enemmän aikaa tämä luopuminen. Mutta siinä parin kuukauden jälkeen, kun hän sylissä huokaisi että ”ihana mamma”, päätin että olkoon, miksi minä yritän väkisellä, vain siksi, että joku ”sovelias” rajapyykki, kuten kahden vuoden ikä olisi oven takana. Ja niin meidän imetystaival jatkui. Ja yöt rauhoittuivat.

Olen iloinnut aktiivisesta fb-ryhmästä, joka imetyksen ympärille on muodostunut. Olen iloinnut jokaisesta tuttavasta, jonka imetyksen onnistumista olen saanut kokemuksellani edistää. Ja toki tukenut heitäkin, jotka ovat kokeneet että tästä ei nyt vain tule mitään. Haaveilen jossain vaiheessa ryhtyväni imetystukiäidiksi, toivottavasti mahdollisuus siihen tarjoutuu. Yhtä kaikki, vaikkei siitä lyhyeen imetykseen syystä tai toisesta päätyneiden äitien tarvitse syyllisyyttä kantaakaan, on aivan upeaa miten suomalaiset imetystilastot sen kun kaunistuvat! Ja väitän, että vertaistukiverkoston kehittymisellä on siihen iso merkitys.

WHO:n suositus puolen vuoden täysimetyksestä, ja kahden vuoden osittaisimetyksestä, istuu aivan hyvin myös länsimaiseen yhteiskuntaan, edistäen aivan samalla tavalla suomalaislapsen, kuin afrikkalaislapsenkin terveyttä. Omat lapseni ovat olleet superterveitä, eikä lääkärikäyntejä saatika antibiootteja ole juurikaan tarvittu. Sanottakoon heti, että varmasti perimä, ja muut ympäristötekijätkin ovat olleet heidän terveytensä takana myös, mutta kuitenkin imetyksellä on ollut tärkeä suojaava rooli. Erityisen onnellinen olen, kun kukaan lapsistani ei ole allerginen, kuten itse olen. Se rajoittaa niin paljon elämää, ja on kaikin tavoin väsyttävä vaiva. Jännä nähdä aikanaan, jos saan mummu olla, että onko vahva allergiaperimä vaan hypännyt yhden sukupolven yli, ja tuleekin sitten seuraavalle. Useinhan allergiat näin käyttäytyvät.

Oli miten oli, tämän hetken tutkimukset osoittavat sen kiistattoman tosiasian, että imetys pitää yllä lapsuusiän terveyttä, ja suojaa ihmeellisellä tavalla monilta aikuisiän sairauksilta. Imetyksen merkitystä kiintymyssuhteelle ja sen tuomaa tukea lapsen emotionaaliselle kehitykselle en osaa edes kertoa. Sitä on vaikea mitenkään mitata, mutta sen voi tuntea. Jokainen pidempään imettänyt äiti voi varmasti yhtyä tähän. Imetys on erilaista läheisyyttä, kuin tavallinen sylissä oleminen, ja edistää myös äidin terveyttä. Itse olen kokenut että aikaani on jäänyt enemmän myös muille asioille, kun lapsi on saanut tyydytyksen läheisyyden tarpeelleen pikaisesti maitohuikkaa ottamalla.

Yhtä kaikki, imetys on I-H-A-N-A asia. Sen eteen joutuu usein tekemään töitä, mutta se palkitsee! Haluan rohkaista jokaista hakeutumaan Imetyksen tuki ryn tukiäitien juttusille,  jos jokin omassa imetyksessä askarruttaa. He ovat koulutettuja kokemusasiantuntijoita, ja osaavat hyvin opastaa erilaisissa pulmissa. Heihin saa yhteyden verkossa, puhelimessa tai imetystukiryhmien tapaamisissa.

Toinen imetykseen liittyvä asia mihin haluan rohkaista jokaista, on maidon luovutus. Itse olen saanut luovuttaa vain kuopukseltani, sillä Kokkolassa maitokeittiö on ollut pitkään tauolla, eikä heillä siis ole ollut valmiuksia ottaa maitoa vastaan. Elsan kohdalla se kuitenkin oli onneksi taas toiminnassa, ja helpotti kyllä todella paljon pikkuvauva aikaa. Kaikin puolin erittäin kätevä ja helppo systeemi, ja vaivaan nähden palkkakin oli hyvä 🙂 Lisäksi vauvan kanssa liikkuminen helpottui, kun imetys ei ollut niin kauheaa säätöä, mitä se liian maidon kanssa olisi ollut.

Tämä viikko on taasen ollut touhukas kuin mikä. Blogin äärelle ei pääse niin usein kuin mieli tekisi, mutta täytyy vain kirjoitella sellaisella tahdilla kuin ehtii. Keskustan presidentinvaaliristeily vklp oli kiva kokemus. Joskin vähän raskas yhden yön reissu täältä Keski-Pohjanmaalta käsin. Tallinnan päässä ehdimme piipahtaa vanhassa kaupungissakin, ja voi miten se olikin juuri niin kaunis kuin muistin. Oli sunnuntai aamu, ja pyhä aamun rauha, oli käsin kosketeltavaa. Kolmen eri kirkon kellot kutsuivat messuun, ja yhdessä kirkossa istahdimmekin hetken. Kadut olivat aivan hiljaisia, lintujen laulu kuului vielä, ja muutenkin Tallinna oli aivan kesäinen Helsinkiin verrattuna.

Miehelläni on tämä päivä vapaa kun lapsilla on syysloma. Eilen iltapäivällä oli yhtäkkiä se tilanne, että yksi lapsista oli lähdössä isänsä kanssa sorsametsälle, ja kämpälle yöksi. Kaksi muuta saivat kutsun serkkulaan yökylään. Pitihän se heti käyttää tilaisuus hyväksi, ja pyytää kavereita iltakylään. Kerrankin näin yhtäkkiä saatiin järjestymään, kun monesti yhteinen illan istuminen on pitkällisen kalentereiden plaraamisen tulos. Ai että oli mukava ilta! Ollaan varmoin askelin menossa keski-ikää kohti, kun nukkumaan päästiin jo klo 23.00 😀 Mutta nyt on kiva tunne, kun ei mennyt hirmu myöhään, ja olen nukkunut paljon pidempään kuin yleensä.

Paras akkujen lataaminen tapahtuu mun kohdalla kyllä omassa kodissa. Ei oo parempaa paikkaa herätä juomaan aamukahvia pitkän kaavan kautta, kuin oma siisti ja hiljainen koti. Vaikka kuopus seurana onkin, on tunnelma kyllä poikkeuksellisen rauhallinen. Nyt jatkan vielä kahvin juontia, ja ahmin antaumuksella kaikki viikon aikana hätäisesti luetut sanomalehdet, ja pian saankin pesueeni takaisin kotiin äänien kera. Hyvää viikonloppua <3

Kirjoittanut

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *