Piia Rautiola

Yleinen

Ambulanssista apua

Kovasti ovat keskusteluttaneet viime aikoina Kannuksen vuodeosaston asiat, Kotisairaalan yöpartio ym. Kaupunginhallituksen puolesta on laadittu napakka kirjelmä, tulevaan kokoukseen Soiten hallituksen edustajallemme tueksi. Toivotaan että meidän voimakas tahtotila vuodepaikkojen vähentämisen jarruttamiseksi vaikuttaa päätöksiin.

Somessa on runsaasti pohdintaa Sote Maku uudistuksen (kamala sana) tarpeellisuudesta ja tulevaisuudesta. Monien mielestä olisi paras palata vanhaan, jossa päivystys asiatkin voisi hoitaa myös pienemmissä terveyskeskuksissa. Vanhaan ei varmaan valitettavasti ole paluuta, eikä se ehkä kuitenkaan se tehokkain vaihtoehto ole, vaikka väitteitä kuuleekin siitä, ettei keskitetyn päivystyksen säästö niin merkittävä ole kuin luullaan.

Oma perheeni on ollut onnellisessa asemassa, kun yhteispäivystystä on tarvittu tasan kerran. Silloinkin kyseessä oli lapsi, ja hoitoon päästiin suht pian, vaikkei se yhteispäivystyksessä jonottaminen mikään mukava kokemus lapsen kanssa ollut. Siihenhän on sittemmin tullut muutos, oma päivystys lapsille, joka on kyllä aivan mahtava juttu. Etenkin ne perheet, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat usein päivystysaikoina lääkäriä, ottavat varmasti tämän palvelun kiitollisena vastaan.

Itselläni tuli erilainen kokemus avun saamisesta pari päivää sitten. Aamulla herätessäni ihmettelin että miten on pää näin kipeä. No, huonot yöt lapsiperheessä ovat aivan arkipäivää ainakin meillä, joten sen piikkiin se meni. Kuitenkin yllättäen lasten lähdettyä kouluun, alkoi jäätävä pahoinvointi. Tunnin säännöllisen oksentamisen (anteeksi yksityiskohdat) jälkeen, soitin äidilleni että voiko hän tulla lasten kanssa kun en itse kykene. Päivällä hän kävi vähän asioilla kylällä, mutta palasi iltapäivällä kaveriksi.

Mietin siinä vaiheessa, onko tämä sittenkin jokin tauti, vaikka kummallista se olisi, että pikkulapsiperheessä äiti aloittaisi vatsataudin. Kolmen maissa, kun pahoinvointi vain jatkui ja jatkui, kävi mielessä että jos tämä onkin migreeniä, vaikka edellisestä näin rajusta kohtauksesta oli kulunut jo kolme vuotta.

Viiden jälkeen kun mies kotiutui, olo tuntui jo vähän paremmalta, vaikka mikään ei pysynytkään sisällä, ja päänsärky oli todella paha. Jälkiviisaana tietysti ajattelin että olisimpa mennyt virka aikana terveyskeskukseen, ja saanut iv:sti lääkettä, kun suun kautta ottaminen oli mahdotonta. Mutta eipä se enää auttanut. Päivä saatiin kuitenkin iltaan, ja mitäs muutakaan, kun olo alkoi taas huonontua.

Mieheni soitti konsultaatio puhelun äidilleen, ja arvelimme hetken lähteäkö Kokkolaan vai sitkutellako aamuun saakka. Kumpikaan ei kuulostanut toistaan houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Niimpä teimme radikaalisti niin, että mies soitti hätäkeskukseen, ja kysyi heidän mielipidettään. Puhelun aikana tuli selväksi, etten pysty henkilöauton kyydissä enää istua Kokkolaan saakka, ja ambulanssi oli ainut vaihtoehto. Lanssin tulossa kesti 15min, pikaisen tutkimisen ja lääkärikonsultaation jälkeen he laittoivat näppärinä jo kuivuneeseen suoneen kanyylin ja lääkkeet sekä nestettä. Olo alkoi kohentua nopeasti.

Täytyy sanoa että ammattimaista palvelua! Aikaa kului ehkä vartti, kun olo oli jo aivan toinen. Jos päivystys touhuja johonkin suuntaan pitää kehittää, niin tähän. Sairaanhoitajilla jotka tekevät vaativaa työtä, on erittäin kova ammattitaito sekä arvioida että hoitaa tilanteita, ja sitä pitäisi osata nykyistä paremmin hyödyntää.

Toki ymmärrän täysin, että on tilanteita, joissa oikeasti tarvitaan lääkärin arvio, mutta paljon on myös sellaisia päivystyskäyntejä, joissa hoito olisi voitu antaa paikanpäällä, ja sitten valitettavan paljon niitä, jotka eivät alkuunkaan ole päivystys asioita. Ja näin hoidettavan näkökulmasta tämä oli kyllä 10+.

Nooran kanssa nauroimmekin, kun tätä episodia selvitin, että ehtihän siinä innostunut vaikuttaja vähän vaihtamaan ajatuksia lanssi henkilökunnan kanssa samalla kun nesteet tippuivat.

Juttelimme heidän työnsä nykytilasta, ja heidän näkemyksestään paikalla hoitamisen suhteen. Yllätyin, kun kuulin, että heidän työstään jo puolet, on kohteessa hoitamista. Ja erityisesti iloitsin, kun kuulin että he olivat saaneet Avilta jatkoluvan 24h työvuoroille. Todella hieno juttu! Se lisää tuntuvasti työssä jaksamista tuon tyyppisessä kolmivuorotyössä, missä päivystämistä on paljon.

Että semmoinen henkilökohtainen kokemus avun saamisesta. Kyllä meillä suomalaisilla vain on asiat hyvin, kun tällaista palvelua saa vuorokauden ympäri. Varmaan oli sattumaakin mukana, ja lanssi oli lähistöllä. Eikä ihan syrjäkylillä asujat voi varmasti myöskään tähän yhtyä, mutta kaiken kaikkiaan on hyvin asiat.

 

Olen aiemmin kertonutkin, että olen Keski-Pohjanmaan maakuntauudistuksen poliittisessa ohjausryhmässä. Varsin mielenkiintoinen työryhmä ja uudistus kaikkineen. Hoitoalalla työskellenneenä minulla on tietysti ihan erityinen kiinnostus Sote asioihin. Toisaalta taas perhepolitiikka on se kaikkein omin kenttä, ja siihenkin pääsee hyvin käsiksi noissa yhteyksissä.

Tänään meillä on todella mielenkiintoinen päivä Kokkolan kaupungin talolla, kun kokoonnumme maakuntastrategiatyön tiimoilta yhteiseen visio- ja arvotyöpajaan. Alkupäivä on yhteistä ohjelmaa, ja loppupäivästä jakaannumme 9 eri ryhmään pohtimaan eri teemoilla olevia kokonaisuuksia. Itse tietysti valitsin Sote-järjestelyiden ryhmän, ja vien kyllä terveisiä tästä kokemuksesta sinnekin.

Talvi tekee tuloaan, ja varastosta on saanut kaivaa jo vähän paksumpaa kampetta lapsille ja itsellekin. Aina se vain ilahduttaa yhtä paljon, kun aiemmin hamstrattu vaate pääsee käyttöön. Kirppishommissa pitää olla ajan hermoilla, ja ennakoida seuraava kausi. Mulla on sellainen tapa, että säännöllisesti silmäilen varaston kaapit, ja painan mieleen mitä kukin tarvii. Sitten vain metsästyslasit päähän, ja kirppiksellä heti koriin tarvetta vastaava vaate, kun sellainen eteen tulee. Näin se on meillä hyvin toiminut, eikä kaupasta tarvinnut ostaa kuin parit hanskat.

Mamma joutui nyt tyytymään vanhaan talvitakkiin, kun tavoitetakki on ihan pikkuisen liian kippana vielä. Onneksi lenkkipolulla on saanut tampata ilman suurempi vaivoja jalan kanssa, joten kyllä se vielä menee päälle ennen kunnon pakkaskelejä. 🙂

Muutama kuva pyhän luontoretkeltä. Voi että miten ollaankin kiinnytty asuin kylämme luontoon! Tämä Ruusula niminen kota/makkaranpaistopaikka, on kyllä Kannuksen parhaimmistoa. Metsä on mitä mainioin leikkipaikka, suurine puineen, ja mataline aluskasvillisuuksineen. Se oikein nostaa lasten luovuuden pintaan, ja majakyhäelmiä alkaa heti nousta kuusien juurille.

Maisema on nyt aika ryteikköinen, ja meillä on aikomuksena, ellei joku innokkaampi kyläläinen toimeen ryhdy, raivata ranta niin että näkymä paljastuu kunnolla.

Talvella meiltä ei ole kodalle kuin muutama sata metriä, kun pääsee jään yli kelkalla. Silloin täällä käydään vieläkin useammin, kuin näin jäättömään aikaan. Moottorikelkalla tulemisessa on ihan oma viehätyksensä, ja lapset ovat valmiina lähtemään vaikka joka päivä.

Ranta on muutoinkin tosi kaunis, aurinko paistaa siihen ison osan päivästä, ja lämmittää ihanasti pakkaskeleilläkin.

 

Kirjoittanut

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *