Piia Rautiola

Yleinen

Kehukeskiviikko

Tänään se on valtakunnallisesti käynnissä. Nimittäin kehukeskiviikko! Ensimmäisissä blogiteksteissä kaavailin, että kehukeskiviikkoja tulee näkymään minunkin some kanavilla säännöllisesti. Myös lauantailöydöt, kirppisten kunniaksi, oli suunnitelmissa. Kehukeskiviikkoa ajattelin pitää esillä facessa ja lauantailöytöjä instassa.

Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, että ensimmäistäkään julkaisua kehumisen merkeissä ei ole julkaistu, mutta kuvia kirppislöydöistä senkin edestä. Miten se nyt näin meni?

Kirppislöydöt tuovat aina yhtä paljon iloa itselleni, ja niitä on myös helppo jakaa muille, ja siten kannustaa aktiiviseen kirppiskiertelyyn. Kirppislöytöjen hehkutus on yleisluontoista, ei niin henkilökohtaista kuin suora kehuminen. Vähän niin kuin säätäkin on helppo kehua, se ei herätä kenessäkään henkilökohtaisesti mitään erityisiä tunteita, vaan siihen on helppo yhtyä. Niin myös kirppislöytöihin, ”vau, hieno löytö, minäkin löysin viime viikolla…”

Kehuminen taas. No, ei se mitenkään vaikeaa ole sekään, kun vain spontaanisti tönäise itseään ja komentaa, ”sano!”. Itse ainakin löydän kehumisen aihetta hyvinkin herkästi, ja olen tehnyt itseni kanssa periaatepäätöksen siitä, että sanon sen ääneen kursailematta. Somessa se on kuitenkin tuntunut vaikeammalta.

Yleisesti ottaen suomalaiset tunnetaan aika vaatimattomina kehujina. Kulttuuriperimää kai sekin, mutta miksi emme lähtisi systemaattisesti tätä opittua tapaa muuttamaan, vaikkapa näin valtakunnallisen kehupäivän turvin? Olen kuullut sellaisen parisuhdeneuvon kuin vahvistakaa toistenne itsetuntoja. Sanojan mukaan se on yksi oleellisimmista kestävän yhteiselon takaajista.

Itse olen ajatellut, että nimen omaan vilpittömän kehumisen kautta, toisen itsetunto vahvistuu, ja saa aikaan hyvän kierteen. Aivan samalla tavalla tämä ohje sopii kaikkiin ihmissuhteisiin. Olipa vastapuoli sitten läheinen ystävä, vanhempi, sisarus, työkaveri tai hyvän päivän tuttu. Kehumisella on aina vastapuolen itsetuntoa kohottava vaikutus, ja se voi saada pitkäksi aikaa enemmän hyvää kiertoon kuin uskoisikaan.

Itselläni on mielikuva, että suomalaisten kehumista rajoittaa myös pelko siitä, että vilpitön kehu nähdään ”mielistelynä”, jonain mistä toivotaan toisaalla olevan itselle hyötyä. Ehkä se on yksi asia joka luo arkuutta kehumiseen. Emmehän me kukaan tahdo antaa itsestämme kuvaa ”hyötyjänä” joka sopivan tilaisuuden tullen kehaisee vain siksi, että siitä koituisi etua itselle.

Joskus toki kehuminen on tietynlaista ”mielistelyä” mutta paljon useammin ihan todella vilpitöntä hyvän palautteen antamista. Miten paljon parempia kaikki ihmiset olisivat toisilleen, jos alkaisimme oikein urakalla huomaamaan hyvän toisessa, ja myös sanomaan sen ääneen. Kehusta ilahtunut rohkaistuisi itsekin herkemmin kehumaan jotakin toista, ja niin edelleen.

Myönteinen palaute on ihmiselle elin tärkeää. Se on elintärkeää aikuiselle, mutta lapsen itsetunnon kehityksen kannalta sen merkitys on aivan mittaamaton. Ehkä kehumattomuudellekin löytyy selitys kasvatuksesta. Muista kulttuureista en tiedä, mutta suomessa ainakin on ennen vanhaan ollut yleisesti käsitys, että lapsi ylpistyy kehumalla, ja siksi sitä on vältetty. Sillä on varmasti monen sukupolven yli johtava vaikutus, joka näkyy meissä yhä edelleen.

Kehumatta jäänyt lapsi, kantaa helposti koko elämänsä vaillinaisuuden ja epävarmuuden taakkaa. Epäillen aina omaa riittävyyttään, taitojaan ja osaamistaan. Tällainen negatiivinen ajattelu itsestä, on omiaan luomaan suuria haasteita elämässä ja ihmissuhteissa, ja voi johtaa pahimmillaan mielenterveyden järkkymiseen.

Uskon, että valtaosa tämän päivän pienten lasten vanhemmista, on omaksunut käsityksen siitä, miten tärkeää lapsen arvostaminen ja kehuminen on hyvän itsetunnon rakentumisen kannalta. Se on hyvä se, sillä lapsuudessa koettu häpeä ja arvottomuus, ovat hyvin vahingollisia tunteita, ja kerran pilatun itsetunnon uudelleen rakentaminen, voi olla vuosikymmenien mittainen prosessi.

Kuitenkin kehumista välttävä ilmapiiri vaikuttaa yhä meidän aikuisten kesken. Yleinen ajatus on, että esim.työnantaja kehuu yleisluontoisesti koko työyhteisöä, tai jos joskus kehu kohdistuu jollekin henkilökohtaisesti, on sekin  melko neutraalia, ihan hyvä kamaa.

Onko oikeasti niin vaikea sanoa että hei mahtavaa! Olet ollut superahkera ja sun työpanoksella on ollut iso merkitys lopputulokselle. Hienoa! Jatka samaan malliin.

Onko pelkona, että työntekijät laiskistuvat kehujen myötä, ajattelevat että ei sitä nyt näin paljon tarvitse ahertaa, vähempikin riittää. Tai että ystävä alkaa kuvittelemaan itsestään liikoja, ja peilailee itseään kotona, että totta, kylläpä vain olenkin hyvän näköinen.

Olen miettinyt paljon keskiviikko kehua somessa. Miten sen toteuttaisi niin, ettei kehumisen kohde kiusaannu? Useat eivät kaipaa huomiota itseensä. Vaikka hyvää palautetta on kiva saada kasvokkain, voi julkisesti annettu palaute tuntua liioittelulta.

En ole oikein keksinyt vielä hyvää tapaa tämän toteuttamiseen. Mutta jospa sekin ajan oloon muovautuisi.

Kuitenkin nyt kehukeskiviikkona, on jokaisella lupa ja velvollisuus kehua edes yksi myönteisiä ajatuksia herättänyt ihminen. Sen voi tehdä henkilökohtaisesti, mutta rohkeimmat voivat näyttää esimerkkiä ja kehua julkisesti!

Kirjoittanut

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *