Piia Rautiola
Piia Rautiola

Elämä yllätyksiä täynnä

Aivan kuin olisin aavistanut jotain tulevasta, kun muistaakseni viime kerralla mainitsin jotakin blogin päivitystahtiin ja elämän yllätyksellisyyteen liittyvää. Nimittäin ihana ja iso yllätys onkin tullut todeksi perheessämme, kun alkuvuodesta ultrassa näkyikin kerrossängyn asukkaat <3 Kaksosia siis onnellisesti odotetaan tänne, ja kaikki haaste mitä tähän raskauteen on liittynyt, selittyi kaksosraskaudella.

Facebookissa liityin heti Monikko-odottajan 2018 ryhmään, joka on ollut kyllä superaktiivinen, ja vertaistukea antava. Siellä keskusteluissa on myös näkynyt selkeä ero siinä, miten paljon perhepalvelut kunnissa vaihtelevat. Isossa osassa kunnista esim.sisarusten päivähoidon järjestäminen on automaatio, samoin kotipalveluiden saanti. Meillä molempia olisi todellakin tarvittu. Toivottavasti Lape työryhmän kautta saamme Kannukseenkin oikeasti maalaisjärkisen systeemin, jossa kaikki apu ei olisi niin kiven alla. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa että haastavassa tilanteessa käy kyllä helposti niin, ettei omista oikeuksista jaksa taistella, siksi apu pitäisi saada mahdollisimman vähällä byrokratialla ja vaivalla.

Eilen kävin ylimääräisellä neuvolalääkärillä, koska päivähoitopaikka edes subjektiiviseen paikkaan ei irtoa täällä kohtuullisella aikataululla ilman lääkärin todistusta. Näin se ei kyllä saisi olla. Ihana kokenut lääkäri totesi vain, että on tämä ihmeellinen yhteiskunta, kun hänkin on uransa aikana nähnyt ties mitä kyseenalaistakin palvelua järjestettävän ihmisille, ja sitten kun on tällainen tapaus jossa järkikin sanoo että heti pitäisi toimia, niin se pitää tehdä näin vaikeaksi.

No, onneksi on tämä luonteenlaatu tämän kaltainen, ettei niin vähästä lamaannu. Mutta epäreilulta se silti tuntuu. Tämän lääkärin myötätunnolla elän kyllä taas monta viikkoa, ja tästäkin olen varmasti oppinut jotain.

Perhepolitiikka on entistäkin lähempänä sydäntä, ja ennaltaehkäisystä jaksan puhua entistäkin painokkaammin jokaisessa poliittisessa tilaisuudessa jatkossakin.

Voin vain kuvitella, miten vaikeaa tässä byrokratiaviidakossa on sellaisilla perheillä, joilla on oikeasti vaikeuksia. Meidän tilannehan on vain positiivinen haaste <3

Omassa neuvolassamme on ollut Soiten vuoksi monenlaista myllerrystä, viimeisimpänä tämä ultralaitteen käyttökielto. Siis ajatelkaa miten järjetöntä! Kannus on satsannut satojen tuhansien laitteisiin, täällä on kätilö jonka ultraustaito pesee mennen tullen monen lääkärin, ja sitten yhtäkkiä päätetään ylhäältä ettei saa tällaista ”ylipalvelua” tarjota neuvolassa, kun se ei lain mukaan kuulu perusterveyden huoltoon, vaikka se ei maksa mitään, eikä vie enempää työaikaakaan.

Yhtenä perusteena on haluttu pitää sitä, että tällä neuvolatädillä ei ole ultrahoitajan tutkintoa. Soite ei myöskään tätä muodollista pätevyyttä antavaa tutkintoa kustanna, ehei kun se ei sinne perusterveydenhuoltoon kuulu. Yhtään ei kuitenkaan katsota sitä, millä vuosikausien kokemuksella hän sitä työtä tekee, mitkä säästöt siitä aiheutuu kun jokaista epävarmaa ei tarvitse käytättää äitipolilla ja ennen kaikkea miten perhelähtöistä palvelua se on, kun ei tarvitse järjestää kotona oleville lapsille hoitajaa, jota ensinnäkään näillä voimassa olevilla resursseilla ei Soiten kotipalvelun puolesta edes pystytä järjestämään.

Ajatellaanko tässä yhtään monilapsisia perheitä, joilla ei ole mitään tukiverkostoa paikkakunnalla? Tai ajatellaanko tässä ylipäätään yhtään mitään muuta, kuin jotain tasapäistävää visiota kuntien kesken huolimatta siitä, että se vie ihmistä kauemmas keskiöstä ja kuluttaa rutkasti enemmän rahaa. Jo on aikoihin eletty!

Itse olen nyt elävä esimerkki siitä, että meidän tilanne olisi huomattu vasta rakenneultrassa, jos hän ei olisi täällä ultrannut. Onneksi kävi näin, ja raskauden korionisiteetti, eli suonikalvojen yhteisyys tai erillisyys ehdittiin todeta, ja näin ollen pääsen äitipolikäyntien kanssa kevyemmällä seurannalla, kuin muutoin olisin päässyt.

Raskaus siis todettiin Diamnioottis-dikoriaaliseksi, eli di-di muotoiseksi, jossa lapset ovat omissa pusseissa ja omilla istukoilla. Siis kaikista matalariskisimmäksi kaksosraskaudeksi, joten todella tärkeä tieto tämä oli. Korionisiteettiä ei pystytä varmistamaan kuin riittävän pienillä viikoilla, koska istukat voivat myöhemmin yhdentyä, ja myöskään sikiöpussien välistä kalvoa ei enää pidemmälle edenneessä monikkoraskaudessa näe.

Jos monikkoraskaus olisi huomattu vasta myöhemmin, olisin joutunut automaattiseen tehostettuun seurantaan tarkoittaen viikoittaista äitipolikäyntiä, joka olisi tullut kunnalle maksamaan moninkertaisen summan, ja luonut varjon koko raskauden ylle.

Kohtuullisen rasittavaa pään seinään hakkaamista tämä  perheiden äänen esiin nostaminen tuntuu olevan, tässä puolen vuoden aikana on jo todella punnittu sinnikkyys poliittisessa vaikuttamisessa. Onneksi lapset ja perheet ovat niin lähellä sydäntä, ja joka päivä ajatuksissa läsnä, että sen puolesta jaksaa taistella. Ja hienoa on myös yhteen hiileen puhaltamisen fiilis monen luottamushenkilön kanssa, kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Fb ryhmässä tapasin hyvän nuoruuden ystäväni, jonka kanssa yhteys on jäänyt aikuisena vähäisemmäksi. Hän odottaa mono-mono kaksosia, joka on erittäin harvinainen ja korkeariskinen monikkoraskauden muoto. Muistaakseni vain 1.5% monikkoraskauksista on tämän kaltaisia. Hän pitää muuten blogia raskaudesta, käykääpä lukemassa, sitä lukiessa realisoituu moni oma turhanpäiväinen valitus. Käykääpä vilkaisemassa  http://mamietmomo.blogspot.fi/

Rakkaat terveiset vain sinne Naistenklinikalle, ootte ajatuksissa ja rukouksissa <3

 

Tällaisilla ajatuksilla pieni raapaisu viime aikojen kuulumisia.

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Elämä yllätyksiä täynnä”

Kommentointi on suljettu.