Elämäntapamuutos vai elämäntapa palautus?

 

Niin, kummasta tässä nyt puhuisi, elämäntapa muutoksesta vai elämäntapojen palautuksesta? Ehkä tämä sijoittuu jotenkin tuohon välimaastoon, eikä riittävän kuvaavaa määritelmää tälle toiminnalle taida löytyä.

Aiemmassa postauksessa jo kerroinkin hieman antiliikunnallisista viime vuosista. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun onnistuin telomaan itseni Angry Birds parkissa kolme vuotta sitten. Joo tiedän, niin noloa kuin se onkin, niin tällä kertaa se oli äiti itse, joka toimi ennen kuin ajatteli! Ihan puhtaasta arviointi virheestä oli kyse, kun siinä trampalla tuli vähän niin kuin isommat pomput kuin ajattelin. Vaikka hypyn oli tarkoitettu päättyä oikeinkin turvallisesti vaahtomuovi altaaseen, koitui se mun tilanteessa kohtalokkaaksi.

Flexaabeli latuskajalka, eversiosuuntainen nilkkavamma, tarsaalitunnelin oireyhtymä, yli venyttynyt tibialis posterior, liikeketjun häiriö jne. jne. Melkoinen liuta on termejä tullut vastaan tänä aikana, kun rasituksen mukana tulevat vaivat ovat lisääntyneet lisääntymistään, ja niitä on sitten eri asiantuntijat selvitelleet. Lopputulema on kuitenkin varsin huojentava, vika ei tavallaan ollut minussa, vaan rakenteellinen ”vika” jalassa, joka on muuten myös toisessa, edesauttoi sitä, ettei pito pysynyt kuten terveessä jalassa. Ortopedin mielestä kävi tuurikin, sillä tässä vaiheessa virheasento oli vielä niin pieni, ettei se oireillut. Ilman tapaturmaa nilkat olisivat mahdollisesti alkaneet oireilla vasta 15vuoden päästä, ja silloin taas ei kuntouttaminen ja liikkuvuuden ylläpitämisen kautta saatu ennaltaehkäisevä vaikutus olisi enää tepsinyt.

Nyt ollaan onneksi siinä pisteessä, että jonkinlainen kuntoutus suunnitelma on, ja valoa tunnelin päässä. Lyhyt oppimäärä jalan biomekaniikan moninaisuudesta on tullut opiskeltua, ja voin todeta, että tämä on nyt sitä kuuluisaa rakettitiedettä, jossa ortopedinkin ammattitaito on koetuksella. Jalkakirurgin vastaanotto on se viimeinen oljenkorsi joka on vielä käyttämättä. Tässä kohtaa olen päättänyt, että palautan liikunnan kokonaisuudessaan osaksi arkea, ja mikäli vaivat eivät oleellisesti ala helpottua fysioterapian voimalla, käännyn jalkakirurgin puoleen ja alan vakavasti harkita suostumista jalan operointiin.

Onneksi meillä on täällä maan mainiossa pikkukaupungissa aivan loistava fysioterapeutti, Mia Salmi! Hänen kanssaan ei olla päästy alkua pidemmälle, koska monta asiaa jalan suhteen on ollut selvittämättä. Mutta muutaman päivän päästä pääsen pitkästä aikaa hänen arvioon, ja katsotaan jatkoa sitten,

 

 

Miten tämä sitten liittyy terveellisiin elämäntapoihin? Liittyy muuten aika paljonkin. Olen just sitä sorttia, että mitä vähemmän liikun sitä huonompi tasapaino on syömisten suhteen.  Niin nurinkuriselta kuin se kuullostaakin, niin näin se vain menee. Ja kaiken lisäksi ihan huomaamatta! Lopputuloksen voinee jokainen arvata. Useampi vuosi haipakkaa, liikkumattomuutta ja epäsäännöllistä syömistä, takaa sen, että kaikkinainen ihana 38 koon vaaterepertuaari on saanut uskollisesti odotella kaapissa. Vaatekaapin sisällöstä on käytössä justiin se 5%, eli pari kokoa isommat, joiden ostamiseen ei ole mitään erityistä intoa, vaan mahdollisimman vähillä on menty. Ajatus kiinnittyneenä siihen, että kyllä se tästä kun jalka saadaan kuntoon ja pääsee taas lenkkipolulle.

No, aikaa on totta vie kulunut, eikä elämän tapojen entiselleen palauttaminen ole muutamia hataria alkuja lukuun ottamatta, oikeen ottanut tuulta alleen. Olen  toteuttanut sitä  kaikkialla toitotettua armollisuutta itseäni kohtaan, ja luottanut siihen, että vielä tulee se sopiva hetki, ja se on just tämä syksy.

Positiivista tässä on se, ettei ruokavalio ole mitenkään retuperällä, mutta terveellistäkin ruokaa voi syödä yli kulutuksen. Tässä elävä todiste, ellet muuten usko! 😀 Monipuolinen kasvispainotteinen ruoka on sitä, mitä rakastan, eikä kilo kasviksia päivässä tee yhtään tiukkaa. Valitettavan usein on kuitenkin maistunut myös jätski ja pizza. Ne eivät kyllä mun ruokakäsityksessä ole siellä pahis päässä, mutta eivät mitenkään kevyitä tai terveyttä edistäviäkään. Ehkä siinä neutraalilla tasolla. Yhtä kaikki, ne mitkä poltettiin ennen juoksulenkillä, on pysyneet ruokavaliossa, ja varmasti huomaamatta lisääntyneetkin, vaikka lenkit ovat loistaneet tyhjyyttään. Siinä se suurin syy uskoakseni on, tämä taas ei ole rakettitiedettä, ainoastaan maalaisjärkeä vaativaa syyn ja seurausten tiedostamista.

Jonkinlaista ohjausliikettä tässä kuitenkin nyt tarvitaan. Nimittäin vaikka olen energinen, jaksava, ja perusterve, ei tämän hetkinen koko vain tunnu omalta. Minun syyni ei siis ole se että tarvisin puhtia arkeen, vaan ihan puhtaasti fiilis painotteinen.

Aktiivijuoksijaa musta tuskin enää tulee, ja sitä kyllä suren, mutta elättelen toivoa siitä, että juoksu vois olla osa liikuntapalettia, vaikka vain kerran viikossa. Kuntosalilla olen onneksi käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti jalasta huolimatta, koska sitä se kestää paremmin, joten lihaskunto on jonkinlaisessa terässä. Että tällaisella pohjalla olen lähdössä parempaa balanssia tavoittelemaan.

Lihaskuntotreenillä on oma tärkeä paikkansa osana terveellisiä elämäntapoja. Ja jos minulta kysytään, sen pitäisi kuulua kaikkien ihmisten arkeen edes jossain määrin. Minun kaltaisenikin aktiivista arkea ja elämää elävä, ei saa arjestaan riittävästi ärsykettä eri lihasryhmille, niin mikä onkaan lihasten herättelyn tarve sellaisella, joka istuu suurimman osan ajasta?

Asuinpaikkani antaa mahtavat puitteet kaikenlaiselle liikkumiselle. Korpelan kylällä on ihan poikkeuksellisen hyvät lenkkeilyreitit joen ansiosta. 15 kilometrin matkalla on neljä eri siltaa, joten niiden ympärille on helppo koostaa eri pituisia lenkkejä, sekä pyörällä että jalan.  Lyhimmillään 7 km, ja pisimmillään 40km. Sekä kaikkea siltä väliltä.

Lisäksi meillä on kyläyhdistyksen toimitiloissa, eli vanhalla koululla perus kattava kuntosali ja liikuntasali. Se on ollut kyllä ihan mainio juttu! Mieheni kanssa olimme aktiivisesti sitä hommaamassa pari vuotta sitten, ja onneksi olimme. Kävijämäärästä päätellen sali innostusta löytyy. Mikäs sen parempaa, kuin 7.00-22.00 välillä jokaisena päivänä viikosta pääsee treenaamaan, eikä takuulla ole ruuhkaa 😀 Itselläni on usein lapsetkin mukana, eikä se ole kenellekään ongelma, koska pääsääntöisesti käyn sellaiseen aikaan päivästä, kun muita harrastelijoita ei ole paikalla.

Olen miettinyt millaisen rungon kehittäisin blogille, ja ihan aluksi ajattelin mennä syyskyyn loppuun teemalla postaus päivässä sekalaisista aiheista. Just nyt on meneillään niin monta mielenkiintoista projektia, että asia ei ainakaan lopu kesken. Ja sitten on ne syvällisemmät aiheet joita olen kerännyt tänne muistin syövereihin blogin perustamista pyöritellessä. Jospa siinä tulisi sellainen hyvä aloitus, ja pääsette siellä ruudun toisella puolen vähän tuntemaan minua.

Jatkoon on tarkoitus kehittää tietyille viikon päiville oma teema, josta postaan siis joka viikko sille merkittynä päivänä. Lisäksi mun somessa tullaan näkemään fb:n puolella keskiviikkokehu päivitys, jossa kehaisen joka viikko jonkun paikkakuntalaisen syystä tai toisesta hymyn huulille saaneen henkilön. Instagramiin taasen tulee lauantailöytö teemalla viikon kippislöytö räpsyjä lauantaisin, ja samalla teemalla jatketaan blogin puolella syvällisemmin kestävää kehitystä pohtien.

Blogin kanssa on pieniä teknisiä haasteita, eikä se ole vielä ihan valmis. Mutta jahka ehdin Kokkolaan piiritoimistolle toiminnanjohtajaamme, Hakalan Jirkaa tapaamaan, niin saadaan varmaan viimeistelyt tehtyä. Kaikki nörttitaitoni olen kyllä saanut laittaa likoon, jotta olen tähän pisteeseen päässyt. Google on uskomaton, sen avulla tällainen kielitaidoton tumpelokin löytää sisäisen it aineksensa! Somepainikkeet siis on nyt ne mitä en osaa tänne laittaa, ja muutama valikkokin hakee paikkaansa. Sitten kun ne tuonne yläkulmaan ilmestyvät, niin niiden kautta pääsette seuraamaan mun touhuja instagramissa ja Facebookissa.

Tämmöstä tällä erää! Tänään lähden kipaseen juoksulenkillä, kävi miten kävi. Ulkona sataa vettä, sää näyttää siis varsin suomalaiselta. Mutta mites se olikaan, asenne..